Luonnoksia Siamista – Thaimaasta hollantilaisen linssin läpi: naisellisista hurmauksista

Willem Hendrik Senn van Baselilla oli kaikki tarvittava menestyäkseen diplomaattina Kaukoidässä. Hän oli älykäs, kunnianhimoinen ja, mikä ei ole vähäistä, hän kuului niin sanottuihin vanhoihin intialaisiin perheisiin siirtomaa-ajargonissa. Enimmäkseen VOC-perheitä, jotka olivat asuneet idässä useita sukupolvia.

Huybert, hänen isoisoisänsä, oli VOC:n kauppias, Hollannin Itä-Intian kuninkaan talouden ja verkkotunnusten päävastaava, Intian neuvoston jäsen ja Batavian presidentti. Hänen setänsä, paroni Jean Chrétien Baud, ei ollut vain Alankomaiden Itä-Intian entinen kenraalikuvernööri, vaan myös entinen laivaston ja siirtomaiden ministeri.

Willem Hendrik Senn van Basel oli 34-vuotias, kun hänet nimitettiin 18. helmikuuta 1875 annetulla kuninkaan asetuksella Alankomaiden kuningaskunnan palkalliseksi konsuliksi Bangkokiin. Alle kaksi vuotta myöhemmin hänet erotettiin kunniallisesti ja katosi hiljaa konsulipalvelusta ja Siamista. Mikä oli syy tähän hyvin lyhyeen uraan? Aivan kuten hänen edeltäjilleen, saksalaisille veljilleen Paul ja Victor Pickenpackille, häntä syytettiin itsensä rikastumisesta ja huijaamisesta, kun hän oli toimittanut todisteen Alankomaiden kansalaisuudesta henkilöille, joilla ei ollut siihen oikeutta. Hänen kerrotaan ottaneen vastaan ​​lahjoja jälkimmäiseltä ja pyytäneen lainaamaan rahaa. Willem Henrik - aivan kuten Pickenpackit - saattoi joutua kaikenlaisten juonittelujen tai siamilaisten juonittelujen uhriksi, mutta häntä vastaan ​​esitetyillä syytteillä oli ilmeisesti tarpeeksi painoarvoa, jotta hänet lähetettiin välittömästi ulos.

Pian kotiutuksensa jälkeen Willem Hendrik palasi Hollannin Itä-Intiaan, missä hän alkoi kirjoittaa muistojaan Siamista paperille. Tämä Luonnoksia Siamista ilmestyi sarjamuodossa Intialainen opas - valtio- ja kirjallisuuslehti joka rullasi Amsterdamin painoista vuodesta 1879 G. Van Kesterenin viimeisessä toimituksessa. Senn van Baselin kynähedelmät osoittautuivat niin suosituiksi, että ne niputettiin jo vuonna 1880 samannimiseen 122-sivuiseen kirjaseen, jonka painoi ja julkaisi JH de Bussy Amsterdamissa.

Näin tehdessään hän ei vain seurannut yhden edeltäjänsä, Jeremias Van Vlietin (n. 1602-1663) jalanjälkiä, joka johtaessaan VOC:n kauppatoimistoa Ayutthayassa osoittautui täysivaltaiseksi kronikon kirjailijaksi. Siamista, mutta liittyi myös kirjalliseen suuntaukseen, joka sai vauhtia XNUMX-luvun puolivälistä lähtien. Kun tuona aikana kävi selväksi, että Siam avautui yhä enemmän muulle maailmalle, painosta tuli sarja tälle kiehtovalle maalle omistettuja julkaisuja. Kertomus asunnosta Siamissa Brittiläinen Frederick Arthur Neale, kuningas Mongkutin entinen neuvonantaja vuodesta 1852, Kuvaus du royaume Thai ou Siam. (1854) Itä-Siamin ranskalaisen apostolisen kirkkoherran Jean-Baptiste Pallegoix ja Siamin valtakunta ja kansa (1857) brittiläisen diplomaatin ja polyglotin Sir John Bowringin teoksista olivat epäilemättä tärkeimmät.

Cristi Popescu / Shutterstock.com

Luonnoksia Siamista oli sujuvasti kirjoitettu selostus hänen oleskelustaan ​​Kaakkois-Aasian valtakunnassa, ja se ei keskittynyt pelkästään maan ja ihmisten helppokäyttöiseen esittelyyn, vaan siinä oli myös silmällä tarvittavaa jännitystä ja eloisia kuvauksia asioista, kuten julkinen teloitus tai norsunmetsästys. . Huolellisten havaintojen ja yksityiskohtien vuoksi Luonnoksia Siamista ei vain aikakapseli, jossa 140 vuoden takainen Bangkok oli täydellisesti säilynyt, vaan se antaa myös mukavan käsityksen kolonialismin muovaaman korkean virkamiehen psyykkeestä

Poika Willem Hendrik eivät olleet erityisen vaivautuneita aikansa melko kapeista viktoriaanisista sopimuksista. Hän katseli "heikompaa" sukupuolta, eikä siamilaisten kaunokaisten viehätys ja houkutukset pettäneet häntä. Muuten, hän ei ollut ainoa perheessä, joka ei osoittautunut läpäisemättömäksi ripaus eksoottista charmia. Hänen omalla isoisänsä Willem Adriaanilla, VOC:n varastonpitäjällä Bataviassa, oli poika Huibert, joka syntyi vuonna 1811 suhteesta syntyperäisen Amerensin kanssa…

Vastoin paljon aikalaisten todistusta, jotka olivat usein amerikkalaisia ​​tai brittiläisiä ministereitä tai ranskalaisia ​​lähetyssaarnaajia, William Frederickiä tuskin kiihotti se, mitä monet hänen aikalaisensa pitivät "irstainen moraalittomuus' puhumattakaan siitä, että hän tunsi tarvetta moralisoida.

Seuraavassa katkelmassa hän kuvaa tuoksuin ja värein ja jopa Schiller lainaa sitä "ei houkuttelevan näköinen" naiskauneus kelluvilla markkinoilla Chao Prayalla: " Ja noiden kauppiaiden ja kauppiaiden välillä kauppiaat liukuvat pienissä kanooteissa, vanhoja ja nuoria värikkäissä vaatteissaan. Kiinnitämme eniten huomiota nuoriin, ja vaikka ne kuuluvat ruskeiden venusten sukuun, ne pysyvät "Frauenina", ja ne ovat myös "flechten himmlische Rosen ins irdische Leben". Raikas aamuilma on pukenut päälleen monta takkia, joka tiukasti istuessaan korostaa kauniita muotoja entisestään; toisten, jotka ovat vähemmän pelokkaita, yläosat ovat paljaat, ja vain punaista, keltaista tai sinistä silkkiä tai valkoista tai värillistä puuvillaa oleva kangas peittää neitsyt rinnat. He eivät koskaan hiljaa, leikkisästi leikkiä, lisäämällä "bon mot" valitulle tai antamalla moitteita liian röyhkeälle, joka on vähemmän suosiossa, ne kaikkialla herättävät sivullisten iloisuutta. Jotkut, joiden mustat hiukset laskeutuvat olkapäille asti, joilla on kirkkaat silmät ja vaaleankeltainen väri, eivät näytä houkuttelevalta ja saavat meidät unohtamaan käskyn "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa", ja ne, jotka paljain rintakehä näyttää hieno kultaketju, joka roikkuu vasemman olkapään yli ja kulkee oikean alta, ei myöskään näytä läpäisemättömältä eurooppalaiselta huomiolta, ei, provosoi heitä leikkimällä niin kiihkeästi silkkikankaalla, ikään kuin teeskennellen, he, että se ei ollut hyvin kiinnitetty, avasivat sen napin, olivat valmiita ihailemaan sen viehätysvoimaa. Mutta hän ei paljasta mitään, mitä vain vihitty saa nähdä, ja hymyillen sinulle, he huutavat kukkamyyjää, joka on jo toistuvasti kutsunut häntä "telakkamatto, telakkamatto!" on yrittänyt kiinnittää huomiota tuotteisiinsa tietäen varsin hyvin, että naiset ja kukat, myös idässä, etsivät toisiaan.

Voin jo kuvitella, kuinka tuolloin runsaan lounaan syötyään Gentlemen of Stand, hieman makaamassa seuransa mukaviin nahkanojatuoleihin, luki punaisin korvin, kuinka aina valpas Willem Frederik kävellessä Bangkokin laitamilla ryhmä burmalaisia ​​naisia ​​kuvailee:Naisilla on tapana olla käyttämättä sarongia sivulta suljettuna, joten jalka näkyy joka liikkeessä paljon polven yläpuolella.'

Lopuksi, en halua estää seuraavaa pohdiskeluasi Bangkokissa asuvien eurooppalaisten sivuvaimoista: He ovat joidenkin eurooppalaisten tuttaviemme kumppaneita, joiden kanssa he asuvat, vaikkakin epätäydellisesti, paikka, joka kuuluisi eurooppalaisille naisille, jos ilmasto ei tekisi heistä täysin sopimattomia heille. Eurooppalainen maksoi 120–400 guldenia, ja hänen vanhempansa tai huoltajansa myivät hänet siitä vakuuttaen, että he pysyvät vakuutena, ettei hän pakene, ei hänen uskollisuutensa vuoksi, vaan. Nämä siamilaiset naiset eivät ole huonompia tai parempia kuin ne, jotka ovat samanlaisessa asemassa muilla trooppisilla alueilla. Heidän joukossaan on esimerkkejä suurimmasta omistautumisesta ja uhrautumisesta, mutta on myös monia, jotka pysyvät eurooppalaisen kanssa vain voiton vuoksi ja ottavat häneltä sen, mikä voidaan ottaa. Lisäksi monet kauniit pitävät kunniana olla äiti mahdollisimman usein, vaikka isyyttä pitää silloin tällöin etsiä muualta kuin eurooppalaiselta. Heidän keskusteluissaan he pitävät eroottisista sanaleikoista, joihin siamilainen kieli soveltuu erittäin hyvin. Ja muuten… he ovat ja pysyvät naisina.

- Lähetä artikkeli uudelleen -