Koti-ikävä saa sydämeni kaipaamaan...
Dendermonde
Siellä olet... Huokas Dendermondessa... Joulukuussa 2019 palasin Flanderiin tuodakseni ammatillisen asiantuntemukseni vanhan työnantajani käyttöön rajoitetun ajan pyynnöstä.
On aina mukavaa, kun ihmiset vielä tarvitsevat sinua, ja sillä odotuksella, että voisin palata kotiin Isaanin luo useita kertoja käymään vaimoni ja uskollisen nelijalkaisen ystäväni Samin luona, ei tuntunut olevan mitään ongelmaa. Muuten rakkaan vaimoni piti tulla huhtikuun alussa tytär Kaewin ilmoitettuihin häihin, mutta sitten puhkesi koronakriisi, häät siirrettiin ja olimme Lockdown. Vaimoni ja Sam Satuekissa ja palvelijasi Dendermondessa….
Onneksi ullakkoikkunastani voin nauttia yhdestä kauneimmista näkymistä tässä hieman uneliaassa Itä-Flanderin kaupungissa. Pysyn kivenheiton päässä historiallisesta Grote Marktista, ja minulla on upeat näkymät vaikuttavaan oikeustaloon ja oveni edessä virtaavaan Oude Denderiin. Tämän keskiajalta asti kanavoituneen jokihaaran vedessä näkyy lähes rajaton vihreiden sävyjen paletti, joka muistuttaa aina Munin värisävyjä kotona takapihallamme Satuekissa. Näytelmä, johon en koskaan kyllästynyt. Ainoa ero on, että täältä ei löydy kahlaavia tai juotelevia norsuja, ja tulvatasangoilla, padon takana, mudassa himokkaasti ryyppäävät vesipuhvelit on korvattu pörröisillä lampailla.
Vaikka minun on rehellisesti myönnettävä, että Oude Denderin vesi on nykyään melko tummaa feldgrau, sanoisinko melkein musta. Vaikutusta lisäävät entisestään laiturin seinät ja suuren lumivalkoisen lumen peittämät puut. Kun kirjoitan näitä rivejä, veden syvämusta katkeaa yhtäkkiä pitkät, hopeanharmaat raidat, joita vetää kourallinen lentäviä merimetsoja, jotka lentävät matalalla veden yllä kohti Scheldtiä. Ja tämä lento muistuttaa minua jälleen kodista, Munista.
Vaikuttava oikeustalo ja Oude Dender
Tähän aikaan vuodesta, tammikuun lopussa ja helmikuun alussa, talomme takana oleva Mun on täynnä haikaroita. Miksi he kunnioittavat meitä vierailulla tähän aikaan vuodesta, on minulle mysteeri. Mutta he ovat siellä joka vuosi, juuri tähän aikaan, niin sanotusti sovittaessa. Ehkä se liittyy muuttoliikemalleihin. En tiedä, koska en ole lintututkija. Tiedän sen, että kuva tuosta lintumassasta, joka odottaa kärsivällisesti vedessä pureman kokoista kalaa, huokuu tyyneyttä, joka antaa minulle rauhan ja rentoutumisen tunteen. Rentoutumista, jota olen myös tietoisesti etsinyt muuton jälkeen Isaaniin. Jopa paimenemme Sam, joka yleensä nauttii ihastuksesta ryntääessään pois vesiesteeltä ja juokseessaan hiekkapenkille, joka on täynnä höyhenpeitteisiä ystäviään, on usein hiljaa...
Kaipaan viidakkoa, joka todella alkaa oveltamme, jossa kapea betoniraite ja siten sivilisaatio pysähtyvät. Kaipaan loputonta tuijottamista yhdessä potilaan Samin kanssa, joka huohottaa pehmeästi hänen edessään tulvaesteen betoniportailla Mun-joen toisella puolella sijaitsevan kumpuilevan maiseman yli. Viehättävä panoraama, vaikka monsuunikaudella uhkaavat pilvitornit alkavat yhtäkkiä kerääntyä salaman nopeudella ja salaman välähdykset halkaisivat taivaansinisen taivaan juuri ennen...
Pitkä venekilpailu Mun-joella lähellä Satuekia (Piriya Gutsch / Shutterstock.com)
Kaipaan tyypillisiä ääniä. Hitaasti ohi kulkevan kalastusluukun rappeutuneen perämoottorin jysähdys. Lähellä toisiaan äänekkäästi jahtaavan apinaparin kirkumista, etäisyydellä muutaman laihojen lehmien ja puhvelien alaspäin, joita päihittävät ja ahkerat elehtivät paimenet seuraavat räiskyvällä mopollaan köyhän laiduntamisen suuntaan. tontilla lähellä jokea. Ja hämärässä alueen luostareiden munkkien nurina leijuu kärsivällisen veden päällä. Sen mumiseminen taas repeytyy rikki, kun illalla töiden jälkeen naapuruston miehet hoikkaissa ja nopeissa veneissään, rytmisellä huudolla toisiaan kannustavat, harjoittelevat soutukilpailuihin, vuoden sosiaaliseen tapahtumaan Satuekissa. Ja kun tämäkin on kuollut ja yöllä kuuluu vain Muniin odottamatta sukeltavan lihavan nuijan kovaääninen roiske tai yli lentävä pöllö, jäljelle jää vain klisee: korviakuulentava hiljaisuus...
Missään en voi vakuuttaa mitään kuin siellä. Missään en ole nukkunut paremmin tai syvemmin. Jopa silloin, kun Sam, hallitsemattoman primaarisen vaiston ohjaamana, pitää tarpeellisena liittyä naapuruston koirien satunnaiseen ulvomiseen tummalla, syvällä bassollaan… Mies, mitä antaisin olla siellä juuri nyt…
Hieno kuvaus, Lung Jan. Toivottavasti voit palata pian!
Hyvä Jan,
Mikä kaunis, mutta samalla surullinen tarina!
Koti-ikävä rakkaasi kohtaan tihkuu.
En voi sanoa "Ymmärrän mitä sinussa tapahtuu", koska pelkään, että voit ymmärtää sen vain, jos olet samassa tilanteessa.
Nyt kun kuningas Talvi on entistä enemmän läsnä kaukaisessa Belgiassa, toivon vilpittömästi, että voit palata lämpimään Thaimaahan mahdollisimman pian. Tarinasi on paras todiste siitä, että monet samanhenkiset ihmiset ovat menettäneet sydämensä rakkaalle thaimaalaiselle vaimolleen eivätkä voi enää elää ilman heitä.
Voit olla varma Jan, paluusi kotiin Isaaniin tulee olemaan sitäkin sydämellisempi loputtoman odotuksen jälkeen. Pidä kiinni!!!
Hieno tarina, mutta miksi et tule, vai liittyykö se sinulle tarjottuun työhön?
Tämä on kauniisti kirjoitettu tarina, joka tuntuu parhaimmillaan. Tarina kylmästä Belgiasta ja lämpimästä Thaimaasta... Pidän ehdottomasti lämpimästä.
Hyvin tunnistettava
Voi miten kiva lukea tarinaasi!
Toivottavasti pääset pian rokotettujen joukkoon ja voit palata rakkaaseen paikkaasi Thaimaahan ilman suuria vaikeuksia.
Pysykää vahvana ja terveenä sillä välin!
Kauniisti kirjoitettu Lung Jan ja niin tunnistettava.
Katson kannettavan tietokoneeni yli puutarhaan, joka on paksun lumikerroksen peitossa. Laitan siemeniä puutarhapöydälle ja linnut lentävät edestakaisin. Tien toisella puolella näen kolme ratsastajaa hevosten selässä ajamassa edestakaisin. Neljä kanaani on suojassa tarhassaan. Vielä kaksi munaa tänä aamuna. Tein päivittäisen tunnin mittaisen kävelyni ruoppaillen lumessa. Hirven jälkiä. Kolme lastenlastani tekevät jotain kelkan kanssa, koska koulu on edelleen kiinni. Ulkona on miinus neljä astetta ja kova tuuli.
Eilen Skypetin poikani kanssa Chiang Maissa. Hän näytti iloiselta ja onnelliselta. Hän näki valokuvani. "Kaipaan lunta", hän kirjoitti.
Vanhuksena voit pysyä sisällä, jos sinulle sopii. Asut myös kauniilla maaseudulla, joten se vaatii upeaa kävelyä. Randstadissa se on vähemmän houkutteleva. Näin lunta ja sain kulkea sen läpi matkalla töihin. Kauniita kanavia ja vanhoja taloja lumessa, mutta paikasta A paikkaan B on vaikeaa. Olin tiellä 2,5 kertaa pidempään, koska kaikkialla ei ollut paljon lunta tai jäätä.
Entä sinä ja minä vaihtaisimme paikkaa poikasi kanssa Chiang Maissa kuukaudeksi? Allekirjoitan siellä rakas Tino. 🙂
Lung Jan,
Fantastisesti kirjoitettu.
Tunnen mitä tarkoitat.
Mutta mihin kiinnität huomiota??
Minulla oli sama asia ja kaivoin kantapääni Brabantissa ajoissa.
Ne 2 viikkoa karanteenissa menivät ohitseni.
Tervetuloa takaisin Isarniin.
Ihanasti kirjoitettu,
hienoa luettavaa…
Olen myös kokenut sen 7 kuukautta. Olosuhteista johtuen jäin sinne myös, koska kukaan ei osannut viime vuoden maaliskuussa ennustaa, että tämä hässäkkä kestää yli vuoden.
Kun oli mahdollista palata avioliiton perusteella, tartuin härkää sarvista ja aloitin paperitehtaan. Minun piti käsitellä sitä karanteenia, mutta lopulta ajattelin, että se ei ollut paha, vähän luettavaa, kannettava tietokone ja se on ohi hetkessä. Muistan stressin etukäteen...uuden viisumin hakemisen...vaimon asiakirjojen skannaamisen...lähetystövierailu x 2...COE PCR-testauksen hakeminen. Mutta nyt olen erittäin iloinen, että tein sen. Se karanteeni maksoi minulle 1200 euroa, mutta toisaalta et kuluta bahtiakaan 2 viikkoon. Loppujen lopuksi olen työskennellyt koko ikäni ja juuri tällaisia (odottamattomia) menoja varten ihminen on kasannut säästöpotin.
Nyt kun kuulen tuon katkeran kylmän kurjuuden ja luen maasta, jossa virusta ei saada hallintaan, tunnen oloni kuninkaaksi täällä... hyvä sää... rentoudu... ei turisteja... vähän tai ei ollenkaan. koronatilanteet... Nukun myös täällä 10 kertaa paremmin kuin Belgiassa, missä minua vaivaa yhä enemmän eksistentiaaliset pelot... Joten aion myös asettua tänne pysyvästi lyhyessä ajassa. Muutamia hyviä ystäviä lukuun ottamatta minulla ei ole Belgiassa ikävä mitään. Minulla ei ole enää lapsia eikä perhettä.
Yhteiskunta on yhä ankarampi ja ankarampi ja palvelut vähenevät nopeasti. Pidän myös siitä buddhalaisesta elämäntavasta ja ajattelusta paljon enemmän sekä siitä rauhallisesta mentaliteetista jättää muut rauhaan. Yksinkertainen yksinkertainen olemassaolo Isaanissa vetoaa myös minuun. Ihmisellä täällä ei ole vielä postilaatikkoa... eikä ovikelloa. Koirasi voi silti lähteä kävelylle yksin.
Keho on täällä nauttiakseen eikä kiduttamaan. Ihmiset eivät tunne Mea Culpaa täällä...He myös yrittävät tehdä elämästä mahdollisimman helppoa. Älä tee jostain turhan monimutkaista, jos se on myös helppoa. Ja sitten on elinkustannukset täällä saat (vielä) paljon enemmän rahoillesi.
Mielestäni jokainen, joka on asettunut tänne, on liian omistautunut pystyäkseen sopeutumaan uudelleen länsimaiseen rottakilpailuun ja mentaliteettiin yleensä. En viihtyisi enää länsimaisen naisen kanssa... He vain jättävät minut kylmäksi.
Jos huomenna joudun muuttamaan Belgiaan ikuisiksi ajoiksi, vaipun syvään masennukseen synkänä ihmisenä minulle.
Siellä käyminen muutaman viikon ajan joka vuosi tervehtimässä ystäviäsi tuntuu enemmän kuin riittävältä. Mutta vain kesällä.
Kyllä, todella, et ole yksin. Minulla ja useilla muilla kanssamme on näitä pohdintoja. Onnea, pidä huolta ja pysy terveenä,
Gr Joe