Ihmisiä Isanista – poa Wat

on eräänlainen keskustelullinen kohteliaisuuden muoto, joka myönnetään hieman vanhemmille ihmisille, parhaiten käännettynä "isäksi". Poa Wat on kuusikymmentäkolme vuotta, tasan neljä vuotta vanhempi kuin The Inquisitor. Ja hänen nimensä, (temppeli), on lempinimi.

Inkvisiittori ei edes tiedä hänen oikeaa nimeään, hän tapasi alusta asti miehen, jonka Inkvisiittori antoi hänelle tämän lempinimen. Koska hän on vastuussa uskonnollisuudesta kuntamme seitsemässä kylässä. Temppeleitä on viisitoista. Hassua: neljän vuoden jälkeen kaikki kylässämme kutsuvat häntä nyt poa Watiksi.

Poa Wat on Isanin standardien mukaan iso. Viisi jalkaa tai jotain sellaista. Ja laiha. Outo hiustyyli, se muistuttaa Inkvisitoria vanhoista 1950-luvun nozemkuvista, suuresta liekistä, josta hän muuttuu luonnottoman mustaksi. Munkkitoimintansa vuoksi hänellä on kylässä jonkin verran kunnioitusta, aluksi Inkvisiittori oli hieman varovainen miehen kanssa. Et koskaan tiedä, milloin hän saattaa tuoda sinulle katastrofin. Poa Wat oli myös hieman epäileväinen tuon farangin suhteen. Ensimmäinen kylässä, miten se menisi, miten se päättyisi? Mutta se muuttui vuosien varrella.

Vasta paljon myöhemmin The Inquisitor sai tietää, miksi mies oli epäluuloisempi kuin useimmat kyläläiset. Pao Wat oli ollut paljon tekemisissä farangien kanssa kukoistusaikanaan. Pukhetissa hän ja hänen vaimonsa olivat muuttaneet sinne onnea etsimään. Kaikenlaisia ​​työpaikkoja ravintola-alalla astianpesusta tarjoilijaan, kassasta pienen lomakeskuksen johtajaan. He kehittivät hitaasti tiensä ylös ja pystyivät hoitamaan perhevelvollisuutensa noiden vuosien aikana, ja heillä oli vielä vähän yli itselleen. Mutta kuten monet, koti-ikävä tuli liian suureksi. Ja he palasivat Isaniin kaksitoista vuotta sitten.

Hänen tehtävänsä: kerätä ihmisiä munkkien julistamaa yhteisö- ja temppelityötä varten. Valvo niitä töitä. Munkit kuljettavat uskonnollisiin tapahtumiin häistä polttamiseen ja muistotilaisuuksiin. Miten sillä voi ansaita elantonsa? Koska poa What on yksi niistä kyläläisistä, joilla on vähän leveämpi, ei paljoa, mutta silti taskussa on aina rahaa tupakkaan, jonka hän jakaa muiden kanssa silmää räpäyttämättä, poltetaan häntä jatkuvasti kuivaksi. Ja Inkvisiittori alkoi huomata, että poa Wat tykkää juoda olutta. Ja niin älykäs kuin hän onkin, hän pysyy poissa lao kaosta. Poa Mikä voi liikuttaa olutvuoria, selviää myöhemmin. Silti mies sai Inkvisiitorin uteliaaksi.

Tämä uteliaisuus oli molemminpuolista, poa Wat arvosti sitä, että Inkvisiittori osallistui säännöllisesti yhteisötöihin. Että Inkvisiitori sukeltaa epäröimättä mutaisiin altaisiin, kun kaloja pyydetään. Että Inkvisiittori auttaa riisisadon kanssa. Poa Wat myytiin täysin, kun The Inquisitor kertoi, että hänellä oli koti-ikävä kylään 14 päivän matkan jälkeen Thaimaan halki. Ystävyys alkoi kasvaa. Poa Watista tuli liikkeen kanta-asiakas, ja The Inquisitor olisi tiennyt sen. Mies ilmestyy aina puoli tuntia ennen sulkemista, mikä tarkoittaa, että voimme sulkea paljon haluttua myöhemmin. Kahdesti viikossa.

Hänen autonsa on varustettu vaikuttavalla stereojärjestelmällä ja poikkeuksetta hän asettaa äänenvoimakkuuden säätimen maksimiin, musiikkia, ovet auki. Häpeämättä ottaa suuresta kontista täyden jääämpäri ja tilaa kaksi suurta pulloa Changia samanaikaisesti. Ja jos Inkvisiittori on paikalla, kaksi lasillista. Siitä on tullut säännöllinen seremonia: kun kaksi pulloa ovat tyhjiä, hän tilaa kaksi lisää ja ilmoittaa, että ne ovat Inkvisiittorin tilille. No, puolet kummastakin, Isaanissa se on tarpeeksi mukavaa, he yleensä yrittävät saada kaikki pullot The Inquisitorin tilille... .

Poa Wat kieltäytyy puhumasta englantia, vaikka hän osaa niin tehdä - rajoitetusti. Hän on yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat, että sinun pitäisi integroitua täysin, mikä sisältää myös kielen oppimisen. Ainoa myönnytys on, että hän joskus haluaa toistaa tarinoitaan thai-kielellä nähdessään menettävän Inkvisiittorin. Hän rohkaisee myös Inkvisiittoria kirjoittaessaan isan-sanat foneettisesti muistikirjaan, jossa on käännös. Hän on yksi harvoista, joka ei naura tälle.

Pukhet oli tuottoisa hänelle ja hänen vaimolleen. Se oli massaturismin alkua, farangit eivät olleet vielä niukat. Alhaiset hinnat tarkoittivat sitä, että he saivat paljon juomarahaa, mikä kompensoi alhaiset palkat. Ja siellä oli paljon työtä, liian vähän työvoimaa, eikä todellakaan ollut halpoja burmalaisia, filippiiniläisiä ja muita, joita POA Wat vihaa niin paljon. Mutta vuosien saatossa kaikki muuttui pikkuhiljaa. Yksittäiset turistit ja perheet tekivät tilaa järjestettyille joukkomatkoille. Pienemmällä budjetilla. Suuret hotelliketjut ja mafia tulivat ja ottivat paljon hallintaansa. Farangeista tuli vaativampia, töykeämpiä. Ei, siitä tuli vaikeaa 1990-luvun lopulta lähtien, minkä vuoksi he myös palasivat.

Eräänä päivänä Poa Wat näyttää hieman levottomalta, kun The Inquisitor ilmoittaa, että kauppa sulkeutuu, koska olemme menossa ulos syömään perheen kanssa. , johon Inkvisiitori käy läheisessä kaupungissa. Koska kummallista kyllä, sen kanssa tarjoillaan perunoita. Vasta sitten Poa Wat ilmoittaa, että hänellä on myös ravintola. Kaupungissa. Ja hän sai tietää, että heillä on farang-ruokaa Pukhetissa. Ravintola? Kuinka niin? Istut aina täällä, Inquisitor raportoi nauraen. Se on hänen poikansa, joka johtaa sitä, ja Mitä, hänen vaimonsa tekee ruokaa. Miksei hän kertonut minulle sitä aikaisemmin?

Ja katso, sitä on vaikea löytää, mutta siellä on erittäin mukava istua, mukavaa taustamusiikkia – länsimaista. Ja heillä on "pihvi". Pihvi, sianliha tai kala. Erittäin maukkaalla erikoiskastikkeella ja vihanneksilla pukeutuneena - valitettavasti makealla - majoneesilla ja perunoilla. Ja jälkiruoka on yksi parhaista, mitä The Inquisitor on koskaan syönyt, sitä on mahdotonta selittää, sinun täytyy vain maistaa sitä. Se on eräänlainen kotitekoinen kakku, jonka ympärillä on hunajaa ja manteleita, jäätelöä, hedelmiä jne. Tästä lähtien De Inquisitor on kanta-asiakas, ja siksi hän on alkanut pitämään poa Watista entistä enemmän.

Siinä määrin, että Inkvisiittorin ja kultaseni on leikittävä siitä. Koska Inkvisiittori ei aina tee mieli juoda olutta. Tiedämme melko paljon, milloin odottaa Pao What, hän vierailee kaupassa nykyään usein kolme kertaa viikossa. Noin joka toinen päivä, jos ei ole buddhalaisia ​​asioita, joihin häntä tarvitaan. Jos Inkvisiittori on kaupassa kultaseni kanssa sulkemassa toisiaan, me väijymme. Kun hänen autonsa ajaa ylös ja onneksi näemme sen viidensadan metrin päästä, Inkvisiittori katoaa nopeasti taakse. Huonoa onnea rakkaalle, sillä Poa Wat jatkaa asettuaan ja juo vähintään neljä pulloa olutta. Pao Et näe häntä humalassa, itse asiassa hän ei koskaan juo humalassa. Koska eräänä päivänä Inkvisiittorista tuntui siltä, ​​​​että juoda juotava. Loimme yhdessä neljätoista isoa pulloa Changia ja rakkaan täytyi ohjata poikansa nukkumaan. Pao Mitä? Hän vain nousi autoonsa ja ajoi kotiin neljä kilometriä pidemmälle.

Pidä reaktiot tulossa, Inkvisiittori ei menetä unta sen takia. Tämä on Isaan, siellä voi joskus ylittää rajan.