Kirja-arvostelu "Mekong – myrskyisä menneisyys, epävarma tulevaisuus"
Päivitetystä ja päivitetystä versiosta on kulunut aikaa Mekong - myrskyisä menneisyys, epävarma tulevaisuus australialainen historioitsija Milton Osborne 'rullaillut painokoneilta, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tämä kirja on menettänyt osan arvostaan.
Melko vaatimattomasta koostaan huolimatta tämä kirja on vakioteos täytyy lukea kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Kaakkois-Aasian myrskyisästä mutta niin rikkaasta ja kiehtovasta historiasta. Mekong on vakuuttava ja erittäin elävästi kerrottu tarina kansoista ja kulttuureista yhden tämän mantereen kuuluisimman - pahamaineisimman joen varrella. Mekong ei ole vain joki, vaan puro, joka on täynnä myyttejä ja historiaa. Joki kohoaa korkealle maailman katolle, ikuisessa lumessa Tiibetin tasangolla lähellä Chamdoa ja virtaa Kiinan kansantasavallan, Burman, Laosin, Thaimaan, Kambodžan ja Vietnamin läpi ja virtaa sitten suistoittain 4909 km:n jälkeen. Etelä-Kiinan meri. Tämä mahtava virta on, kuten kirjoittaja aivan oikein toteaa, sivilisaatioita ja kulttuureja synnyttävän ja hautaavan alueen elinehto.
Mekong' on kiehtovasti kirjoitettu kirja, joka vie lukijan paitsi maantieteelliselle matkalle myös ajassa. Se kertoo myyttisten sivilisaatioiden, kuten Funanin, Chenian ja muiden khmerien, thaimaalaisten tai vietnamilaisten imperiumien noususta ja tuhosta, jotka olivat ajan sumussa. Mutta kirjailija käyttää taitavasti myös useita päähenkilöitä luonnostellakseen jännittävästi virran kiehtovan tarinan. Chou Ta-kuanista, Kiinan keisarillisen hovin lähettilästä, joka juhli Angkorin khmerien valtakunnan loistoa 1555-luvulla, seikkailunhaluisiin XNUMX-luvun iberialaisiin freebooters Blais Ruiziin ja Diego Velosoon, Ho Chi Minhiin, joka Vietnamin historia muuttui dramaattisesti. Lukija seuraa aloitteellisen dominikaanisen isän ja lähetyssaarnaajan Gaspar de Cruzin jalanjälkiä, joka on ensimmäinen eurooppalainen, joka - vuonna XNUMX - purjehti Mekongilla tai seuraa ranskalaista tutkimusmatkailijaa Henri Mouhotia, joka teki Angkor Watin maailmankuuluksi.
Ehdoton plus tälle kirjalle on Osborne, kuten todistaa Myrskyisä menneisyys, epävarma tulevaisuus, kirjan alaotsikko ei vain heijastele Mekongin menneisyyttä, vaan siinä on myös silmää nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Haluamatta esiintyä saarnaajana, hän maalaa vähemmän ruusuisen kuvan tulevaisuudesta. Loppujen lopuksi virran monimutkainen ja herkkä ekosysteemi on yhä paineen alaisena. Suurin uhka muodostuu epäilemättä useiden patojen ja sivujokien rakentamisesta joelle. Kunnianhimoisia, yleensä Kiinan johtamia hankkeita, joilla on todistettavasti kielteinen vaikutus eläimistöön ja kasvistoon. Näistä hankkeista kärsivät erityisesti Laosin, Thaimaan, Kambodžan ja Vietnamin kalakannat. Kirjoittaja esimerkiksi laski, että Theun Hinboumin padon läheisyydessä Keski-Laosissa tämän padon valmistuttua vuonna 1998 kalastus väheni 70 prosenttiin tämän taideteoksen rakentamisen määrästä.
Tämä teos on vaatimattoman mielestäni paljon enemmän kuin keskimääräinen matkaopas. Mekong on poikkeuksellisen hyvin dokumentoitu, mutta ennen kaikkea vakuuttavasti kerrottu tarina. Arvasit sen: ehdoton välttämättömyys, johon minulla loppuu superlatiivit…
Niille lukemisen jälkeen Mekong vieläkin nälkä nahkaa voin edelleen River Road Kiinaan, suosittelen lämpimästi toista Osbornen kirjaa. Tämä teos toistaa huolellisesti kahden ranskalaisen tutkimusmatkailijan Doudart de Lagréen ja Francis Garnierin sankarillisen ponnistelun; joka lähti Saigonista 5. kesäkuuta 1866 aikomuksenaan seurata Mekongia Kiinaan tutkiakseen ja kartoittaakseen Keski-valtakunnan joen ylittävää paljastumaa.
Mekong: Myrskyisä menneisyys, epävarma tulevaisuus kirjoittanut Milton Osborne, Grove Press, ISBN: 978 – 0802138026 Kovakantinen 19,98 $
Mekong, monien maiden elinehto, kansainvälisten jännitteiden lähde, kun Kiina käsittelee sitä rakentamalla yksipuolisesti 8 patoa tähän jokeen!
Thaimaassa se on แม่น้ำโขง (mâe:-náam-kǒong, laskeva ääni, korkea ääni, nouseva ääni). mâe:-náam on otsikko suurille joille. Wikipedian mukaan Kǒong on kiinan korruptio, joka tarkoittaa myös "jokea". Thaimaassa Kǒong on myös alligaattori.
Ääntäminen:
https://www.thaipod101.com/learningcenter/reference/dictionary/แม่น้ำโขง
์ Voinko lisätä jotain, rakas Rob V.?
Mae tarkoittaa 'äiti'. (nimi on tietysti "vesi"). Sana esiintyy monissa paikannimissa ja muissa yhdistelmissä. Mae Sai Pohjois-Chiang Raissa. Mae Thap tarkoittaa "armeijan komentajaa". Mae on tässä tapauksessa titteli "rehtori, kunnioitettu, rakastettu", verrattavissa isä Dreesiin ja äiti Teresaan. Joten Mae nam ei tarkoita 'Veden äitiä', vaan yksinkertaisesti 'Suuria vettä', 'jokea'.
Sanon aina vain mekong-joki, ja kaikki ymmärtävät aina mitä tarkoitan.
Ostin tämän kirjan edellisen postauksen jälkeen ja pidin sitä erittäin mielenkiintoisena. Sen jatkona luin Brian Eylerin kirjan "Mahtavan Mekongin viimeiset päivät", joka on muutaman vuoden ajankohtainen. Otsikko on hieman apokalyptinen, mutta kirjassa on varmasti myös valopilkkuja. Ennen kaikkea se antaa subjektiivisen käsitykseni mukaan melko vivahteikkaan kuvan kaikesta Mekongin altaan toiminnasta ja siitä, mitä seurauksia sillä on ensisijaisesti alueen asukkaille.
Epäilen, että Kiina valmistautuu Himalajan vesipulaan ja rakentaa valtavasti vettä.
Himalajan jäätikkö sulaa kovaa vauhtia, ja kun se sulaa, koko Aasiasta tulee janoinen maanosa.
Kyllä, Ruud, ja olet jo voinut lukea sen täältä.
https://www.thailandblog.nl/achtergrond/de-smeltende-derde-pool-ook-thailand-voelt-de-pijn/
Kolmas napa on sulamassa ja juomaveden saanti voi siksi vähentyä jyrkästi. Mutta myös kasteluvettä. Seuraukset voivat johtaa ennennäkemättömän suuriin pakolaisvirtoihin.
Katso mitä joki tarkoittaa Thaimaassa; se on joki, joka tyhjentää vettä, en ole nähnyt pumppuja missään, joissa näen ihmisten ottavan vettä joesta, mutta näen jokia ja puroja, jotka virtaavat siihen. Lisäksi ilmaston lämpenemisen myötä sataa enemmän ja Thaimaahan tulee vielä enemmän vettä. Himalajan jäätiköiden kutistuminen on muiden maiden ongelma, mutta ei Thaimaan ongelma.Katso, kun vesi on alhaalla ja silloin "mahtava" Mekong ei ole enää paljoa arvoinen. Thaimaassa sadevettä riittää, ja viereisiä tontteja lukuun ottamatta et kuule kenenkään sanovan, että he eivät enää näe vettä. Tämä jano ei todellakaan päde Thaimaahan ja muihin trooppisiin maihin, joissa sataa paljon, koska, kuten mainittiin, vettä on liikaa ja Mekong tarjoaa salaojituksen.
Ger, tule katsomaan Mekongin tulvatasankoja lähellä Nongkhaita. Siellä näet kastelun pumpuilla joesta erittäin kuivalle maalle, joka on syntynyt sinne. Kyllä, tietysti vain kuivana aikana.
Mitä tulee tyhjennykseen, se on vakavasti estetty ja lisääntyy vain 100 rakennetun, rakenteilla olevan ja suunnitteilla olevan padon takia jokiin ja ravitseviin sivujokiin. Lue jotain Etelä-Vietnamin Mekongin suistosta, jossa Mekong-veden vähenemisen vuoksi merivesi pääsee suistoon ja tekee riisin viljelyn mahdottomaksi, koska riisi pitää makeasta vedestä juurillaan.
Mekong ei ole pitkään aikaan ollut mahtava joki. Tämän vuosisadan alussa tapahtui säännöllisesti heinä- ja elokuussa, että Mekong Nongkhaissa oli niin korkealla, että kaupungin virtaamat jouduttiin sulkemaan, jotta kaupunki ei joutuisi tulvimaan. Näiden patojen etuna on, että tätä ei enää tapahdu…
Kyllä, kuinka pitkälle se pumppaus menee, vain viereisille tonteille, ei varmasti kilometrin tai edes 10 km:n päähän. Kaikki marginaalisia ja merkityksettömiä. 2 vuotta sitten pölyttiin 20 vuoden takainen suunnitelma, mutta nyt näyttää siltä, että vesivirta on jo liian pieni kastelusuunnitelmien toteuttamiseen. On jo liian myöhäistä, koska Kiina ja Laos hallitsevat vesihuoltoa, ja nyt ei ole tarpeeksi laajamittaisten kasteluhankkeiden käynnistämiseen Mekongin vedellä.
Katso Bangkok Postin artikkeli suuresta mutta vanhentuneesta suunnitelmasta:
https://www.bangkokpost.com/thailand/general/1709335/govt-revives-old-plan-to-irrigate-isan