Jos nainen kysyy jotain: ÄLÄ KOSKAAN selitä! (Lähde: Virkistäviä tarinoita Pohjois-Thaimaasta; nro 25)
Kaksi ystävää käveli ympäri aluetta myydäkseen yritystään. Metsien ja peltojen läpi ja raja-alueella lähellä Mon-vuoria. (*) He eivät olleet rehellisimpiä liikemiehiä, kohteliaasti sanottuna... Aluksi he pettivät omaa yhteisöään, myöhemmin he kiersivät aluetta hienoilla käytännöillään. Mutta heistä tuli rikkaita ja heillä oli paljon rahaa.
Bataatin kaivaminen ei ole riskitöntä (Lähde: Kiihottavia tarinoita Pohjois-Thaimaasta; nro 24)
Tämä tarina kertoo bataattien sadonkorjuusta. (*) Sinun on kaivettava ja juurrutettava melko paljon saadaksesi ne pois maasta! Joskus kaivaa ja kaivaa, etkä näe ainuttakaan palaa perunaa. Joskus ihmiset kaivavat syvälle, heittävät vettä sisään, laittavat köyden perunan ympärille ja vasta seuraavana aamuna he voivat vetää sen ulos. Ei, et voi vain kaivaa bataattia esiin!
Muistatko Uncle Saw? No, he eivät olleet kaikki rivissä, muistatko? Häntä voisi itse asiassa kutsua nuijaksi. Hän oli kotoisin Lampangista. Hän halusi kalastaa, mutta hän ei pitänyt siitä. Valitti myös siitä: 'Kaikki saavat rasvaa karppia, enkä minä saa mitään?' "Mitä syöttiä käytät?" "Sammakot." 'Sammakot?? Mitä luulet saavasi kiinni sammakoilla syöttinä? Sinulla on oltava nuori monni, nuori monni…
Bahosod, viisas munkki. Marinoitu kala vai kulta? (Lähde: Virkistäviä tarinoita Pohjois-Thaimaasta; nro 22)
Kaksi ystävää halusi viisastua; he vierailivat viisaan munkin Bahosodin luona ja tarjosivat hänelle rahaa älykkääksi. He maksoivat hänelle kaksituhatta kultarahaa miestä kohden ja sanoivat: "Sinulla on nyt rahaa, anna meille se viisaus." 'Hyvä! Mitä tahansa teetkin, tee se oikein. Jos teet puolityötä, et saavuta mitään.' Se oli oppitunti, jonka he olivat ostaneet kaikella sillä rahalla. Eräänä kauniina päivänä he päättivät lähteä kalaan…
Olipa kerran köyhä khamu-mies ja hänellä oli nälkä. Erittäin hyvin nälkäinen. Hän oli rahaton. Sinä päivänä hän pysähtyi varakkaan naisen taloon. Tervehti häntä hellästi ja kysyi: "Olisitko kiltti minulle syötävää?"
Määränpääsi on kiinteä (Lähettäjä: Kiihottavia tarinoita Pohjois-Thaimaasta; nro 20)
Kolme ystävää matkusti yhdessä ja teki kauppaa. Mutta asiat eivät enää menneet hyvin, he menettivät kaikki rahansa, eikä heillä ollut rahaa matkustaa kotiin. He pyysivät asua temppelissä ja jäivät kolmeksi vuodeksi. Piti syödä ja jos oli jotain tekemistä, he tekivät sen tietysti. Mutta kolmen vuoden kuluttua he halusivat palata kotiin, mutta heillä ei ollut matkarahaa. Kyllä, mitä nyt?
Yksi munkeista osti hevosen, tamman. Ja eräänä päivänä hän ompeli tuon eläimen. Aloittelija, josta jo puhuimme, näki sen… Ja se oli ovela lapsi! Kun yö tuli, hän sanoi munkille: "Kunnianarvoisa, tuon hevoselle ruohoa." 'Anteeksi? Ei, et sinä. Teet varmaan sotkua. Minun on parempi tehdä se itse. Hän leikkasi ruohoa, ruokki hevosta, seisoi sen takana ja ompeli sen uudelleen.
Edellisen tarinan noviisilla oli kaunis sisko. Kaksi temppelin munkkia oli ihastunut häneen ja noviisi tiesi sen. Hän oli ilkikurinen noviisi ja halusi tehdä pilaan noille munkeille. Joka kerta kun hän meni kotiin, hän vei temppeliin ja sanoi, että hänen sisarensa oli antanut sen hänelle. "Siskoni antoi nämä savukkeet sinulle", hän sanoi yhdelle. Ja toiselle "Nämä riisikakut ovat siskoltani sinulle."
Kastroi hänet, tuo munkki! (Lähde: Virkistäviä tarinoita Pohjois-Thaimaasta; nro 16)
Mitä tapahtui? Munkki rakastui I Ujiin. Ja aina kun hän toi ruokaa temppeliin, hän käski temppelin avustajia ja aloittelijoita laittamaan hänen ruokansa syrjään. Hän söi vain hänen tarjoamiaan ruokia.
Miksi Thaa kutsuttiin Poepbroekiksi (Lähde: Stimulating tarinoita Pohjois-Thaimaalta; nro 15)
Tässä on kyse kahdesta veljestä. Heidän isänsä antoi heille jotain kuolinvuoteellaan. Hän antoi kullekin pojalle 1.000 bahtia ja sanoi: "Kuolemastani lähtien jokaisen syömäsi aterian on oltava hyvä ateria." Sitten hän veti viimeisen hengenvetonsa.
Tässä on kyse kahdesta naapurista. Toinen ei ollut uskonnollinen, toinen oli ja oli myös rehellinen henkilö. He olivat ystäviä. Uskonnollinen mies asetti kuistinsa seinää vasten alttarin, jossa oli Buddhan patsas. Joka aamu hän tarjosi riisiä ja osoitti kunnioitusta Buddhalle, ja illalla päivällisen jälkeen hän teki sen uudelleen.
Meditoiva erakko ja naisten rinnat (From: Stimulating tarinoita Pohjois-Thaimaalta; nro 12)
Tämä tarina kertoo erakosta, joka oli saavuttanut jhanan (*). Tämä erakko oli meditoinut metsässä kaksikymmentätuhatta vuotta ja hän oli saavuttanut jhanan. Tämä tarkoittaa, että kun hän oli nälkäinen ja ajatteli ruokaa, hän tunsi olevansa tyytyväinen. Jos hän halusi mennä jonnekin, hänen täytyi vain ajatella sitä ja… hoppa!… hän oli jo siellä. Istui siellä meditoimassa kaksikymmentätuhatta vuotta. Ruoho oli jo korvia korkeammalla, mutta hän vain pysyi paikallaan.
Tämä tarina on peräisin Karenin tarinasta. Se kertoo thaimaalaisesta miehestä ja karen-miehestä, jotka olivat mahtavia ystäviä. Tämä tarina kertoo myös seksistä. Thaimaalaisilla, heillä on aina suunnitelma valmiina. Kekseliäitä ihmisiä!
Emätin täynnä posliinietanoita (Lähde: Virkistäviä tarinoita Pohjois-Thaimaasta; nro 10)
Tässä tarinassa taas joku, joka haluaa harrastaa seksiä nuoren kälynsä kanssa, aivan kuten tarinassa numero 2. Mutta tällä kertaa herrasmies käyttää toista menetelmää. Kutsumme häntä lankoksi, koska nimeä ei tiedetä.
Toinen tarina Isoisä Tanista, nyt yhdessä naapurin isoisä Daengin kanssa. Isoisä Daeng kasvatti ankkoja ja hänellä oli niitä neljästä viiteensataa. Hän piti ankat pellollaan, joka oli isoisä Tanin kentän vieressä.