Puhehäiriö Thaimaassa?

Kun lähdin kotoa nuorena ja liityin laivastoon, tapasin poikia kaikista Alankomaiden kolkista. Tietysti Amsterdammertjeillä oli suurin suu ja he syyttivät limburgilaisia ​​ja groningereita siitä, etteivät he pystyneet ymmärtämään heitä puhevammansa vuoksi.

Minä, syntynyt Twentessä, puhuin myös murretta ja vaikka yritit puhua "oikein", oli aina selvää, että minulla oli erityinen aksentti. Näin on itse asiassa aina pysynyt, koska paljon myöhemmin ja joskus edelleenkin ihmiset voivat kuulla Twente-alkuperäni, vaikka en ole asunut Tukkerlandissa vuosikymmeniin.

Kahden murteen tai kahden kielen ero on pääasiassa äänissä, joilla sanotaan jotain. Tukker käyttää erilaisia ​​ääniä kuin esimerkiksi thaimaalainen, alueellinen tai kansallinen, sanomme, mutta se ei ole täysin totta. Palaan asiaan.

Puhuminen tulee useimmille helposti, mutta on muistettava, että mikään ihmisen lihasliike ei ole niin monimutkainen ja niin hienovarainen kuin kielen liikkeet, joita tarvitaan kielen äänien muodostamiseen. Puheen tarvittava kielen, suuontelon, keuhkojen ja huulten lihasten koordinaatio on monimutkainen prosessi.

Myös päinvastoin - ymmärtää, mitä joku toinen sanoo sinulle - on melkein liian monimutkaista sanoiksi. On ihme, että pystyt ilman tietoista ponnistelua ymmärtämään, mitä joku toinen sanoo sinulle. Hän liikuttaa suutaan ja vääristymien virta tulee ilmaan ja ymmärrät mitä hän tarkoittaa sanoa.

Kuinka vaikeaa se todellisuudessa on ymmärtää, käy selväksi, kun opit vieraan kielen. Tulee väistämättä vaihe, jossa osaat melko monta sanaa ja pystyt seuraamaan kirjoitettua tai hitaasti lausuttua tekstiä ilman suurempia ongelmia. Mutta heti kun kyseisen kielen kokeneet puhujat alkavat puhua sinulle, olet vaikeuksissa. He saattavat sanoa vain sanoja, jotka tiedät, mutta heidän puheensa kuulostaa pitkältä erottamattomalta äänivirralta. Et edes kuule, mihin yksi sana alkaa ja toinen päättyy. Näyttää siltä, ​​​​että nuo ulkomaalaiset yhdistäisivät kaikki sanat ja lauseet.

Puheen äänten tekeminen ja ymmärtäminen on lähes epäinhimillistä tehtävää. Järkevä ihminen luulisi, ettei kukaan voi laittaa lapsiaan sellaiseen työhön. Ja silti sitä tapahtuu joka päivä. Kaikki ihmiset, kaikki maailman kulttuurit ovat aina käyttäneet kieltä ja odottavat lastensa oppivan ymmärtämään ja puhumaan sitä kieltä nuorena.

Hyvin pienet lapset voivat tunnistaa ja toistaa äidinkielensä äänet. Jopa vastasyntyneet vauvat näyttävät kuulevan eron äidinkielensä ja vieraan kielen äänien välillä. He oppivat tämän leikkisällä tavalla, ilman erityistä koulutusta, ilman kokeita ja ilman koulutusta ammatillisen ohjauksen alaisina. Huolimatta siitä, kuinka monella ihmisellä on traumoja lapsuudestaan, kukaan ei koskaan valita kauheasta ajasta, jonka he joutuivat kokemaan, koska heidän oli opittava äidinkielensä vanhemmiltaan.

Koska kieli, mikä tahansa kieli, on sanoinkuvaamattoman monimutkaista, ei niinkään kirjoittamisen ja kieliopin, vaan varsinkin äänten suhteen. Mikä tahansa murre tai kieli on usein uskomattoman vaikea oppia aikuisille ulkopuolisille: syntyperäinen kuulee aina, että et ole oikea syntynyt ja kasvanut asukas ääntämisen perusteella. Mutta toistan sen vielä kerran, lapsi oppii järjestelmän erittäin helposti, vaikka koulu ja vanhemmat kuinka rajusti vastustavat sitä.

Fonologian tieteen antama selitys tälle on, että vauva syntyy syntyessään paljon ajatuksia päässään siitä, miltä hänen äidinkielensä voisi mahdollisesti näyttää. Mekanismin tärkein osa on itse asiassa jo nuorissa aivoissa. Vain muutama painike on asetettava oikeaan asentoon. Noiden painikkeiden vaihtaminen voi helposti tapahtua vain murrosikään asti, sen jälkeen on ikuisesti liian myöhäistä. Vauva alkaa laittaa nappeja nuorena. On jopa viitteitä siitä, että kieltenoppiminen alkaa itse asiassa kohdussa. Joka tapauksessa vastasyntyneet vauvat näyttävät pystyvän erottamaan oman ja vieraiden kielten äänet kohtuullisella menestyksellä. Niin kauan ennen kuin he alkavat puhua, he ovat jo oppineet jotain äidinkielestään.

Sanoin aiemmin, että kielellä tai murteella on usein tiettyjä ääniä, jotka olet oppinut pienestä pitäen. Spesifinen ei tarkoita ainutlaatuista, koska on täysin mahdollista, että yhden kielen äänet esiintyvät myös toisella kielellä. Loppujen lopuksi tässä maailmassa on satoja, ellei tuhansia kieliä ja murteita. Hyvä esimerkki tästä on sukunimeni Gringhuis. Alussa perattu ”gr” ja kirjainyhdistelmä ”ui”. Anna ulkomaalaisen lausua se, niin kuulet hulluimmat muunnelmat. Silti se on kieli, joka hallitsee nuo äänet, koska muun muassa Saudi-Arabiassa nimeni lausuttiin virheettömästi. Ajattele myös sanaa Scheveningen, jota ei myöskään voi lausua monille ulkomaalaisille.

Meillä, hollannin puhujilla, on myös vaikeuksia tiettyjen vieraiden kielten äänien kanssa. Huomaa vain "th":n yksinkertainen ääntäminen englannissa. Äännä kieli hampaita vasten, mutta yleensä sen sijaan käytetään "d" tai "s". "Se" muuttuu sitten "se" tai "sat". On monia muitakin esimerkkejä annettavana, mutta haluan puhua "puhevaikeudesta" Thaimaa on.

Se ei tietenkään ole puhehäiriö, mutta thaimaalaiset eivät voi tai tuskin ääntää tiettyjä kirjainyhdistelmien ääniä edellä mainituista syistä. "th" ja "sh" ovat hänelle mahdottomia, joten kaupasta "Theo's Shoes" tulee parhaimmillaan "TO-Choo". Onko sinulla käsitystä siitä, mitä thai tarkoittaa "wonn-worilla"? Hän ei tunne V:tä, joten siitä tulee W, hän ei myöskään tiedä "l":tä tavun viimeisenä kirjaimena ja siitä tulee sitten "n". Aivan, hän todellakin tarkoittaa Volvoa. Otetaan "Au bon pain" amerikkalainen voileipäkauppa, jonka löydät myös Thaimaasta. Nyt amerikkalaisella itsellään on jo ongelmia tämän ranskalaisen nimen kanssa, mutta thaimaalainen ääntäminen ei pääse pidemmälle kuin "Oh-Pong-Beng".

Jokainen, joka on vuorovaikutuksessa thaimaalaisten kanssa, tietää pieniä esimerkkejä mahdottomista sanoista. Talosta tulee hou, vaimosta wai, viidestä fai, jos haluat juoda valkoviiniä, thaimaalainen pyytää wai wai jne. Sanokoon thaimaalainen työpöydät tai vielä parempia kasviksia, mahdotonta!

Andrew Biggs kirjoitti Bangkok Postissa mukavan artikkelin tuosta thaimaalaisesta puhevammasta, jossa hän puhuu pääasiassa vierailusta IKEA:ssa. Alankomaissa sanotaan "iekeeja", englantilainen sanoo "aikieja" ja ruotsalainen - IKEA:n alkuperämaa - kutsuu sitä "iekee-a", tuskin mainita viimeistä a. Andrew näki autossa nimen thai-kielellä ja foneettisesti englannin kielelle käännettynä tuli "Ickier". Vitsi on, että tämä sana tarkoittaa "epämiellyttävää" tai "vanhanaikaista" englanniksi. "I" ennen nimeä ei myöskään tarkoita paljon hyvää thain kielessä, joten IKEA voisi olla joku nimeltä KEA, mutta vähemmän miellyttävä henkilö.

Siitä on tullut pitkä tarina selittää, miksi thaimaalainen niin usein tekee "koomisia" lausuntoja englannin kielestä korvissamme. Toisaalta jopa thaimaalainen voi joskus nauraa, kun joku yrittää lausua thai-sanan oikein. Nauraminen on sallittua, kunhan se tehdään kaikkien aksenttia kunnioittaen eikä sitä ole leimattu puhehäiriöksi.

Kieli? Se on aina kiehtovaa! Olen edelleen hämmästynyt, kun näen yhdessä kaksi outoa ihmistä, jotka huutavat kaikenlaisia ​​ääniä toisilleen. Toinen puhuu ja toinen kuuntelee ja voi ihme, hän myös ymmärtää! Todellinen ihme!

Huom. Tässä artikkelissa olen käyttänyt tekstiosia Marc van Oostendorpin kirjasta "Tongval", joka löytyy Internetistä, sekä Andrew Biggsin artikkelia Bangkok Post -lehdessä 4.