Thai Noi -käsikirjoituksen katoaminen

Yhdessä aikaisemmassa panoksessani tähän blogiin pohdin lyhyesti thain kirjoitetun kielen alkuperää. Suurena kulttuurisen monimuotoisuuden ystävänä rakastan uhanalaisia ​​sivukieliä. Ne ovat elävää perintöä ja siksi arvokkaita. Tämä on yksi syistä, miksi otin baskia, bretonia, irlantia ja oksitaania kaukaisessa menneisyydessä.

Se on kuitenkin - valitettavasti - yksi kielten laeista, että ne ovat kaikenlaisista syistä pysyvästi uhattuina ja katoavat. Filologit ovat laskeneet, että arviolta 7.000 6.000 maailmassa nykyään puhutusta kielestä XNUMX XNUMX on poissa ensi vuosisadalla… Tietenkään kielten katoaminen ei ole mitään uutta. Useimmat kielitieteilijät pitävät sitä jopa luonnollisena prosessina. Loppujen lopuksi kielet voivat muuttua ja puhujat siirtyvät käyttämään toista kieltä tietyissä olosuhteissa. Mutta monissa tapauksissa kielet katoavat myös kulttuuristen kamppailujen, epätasa-arvoisten valtasuhteiden tai yksinkertaisesti kielellisten rajoitusten seurauksena, joissa ongelma on usein paljon syvemmällä kuin puhtaasti kielellinen, mutta sillä on kaikki tekemistä itsetunnon ja identiteetin uhan kanssa. itsemääräämisoikeuden ja kulttuurin ilmaisun vapauden kieltäminen ylläpitää perinteitä.

Hyvä esimerkki jälkimmäisestä löytyy Thaimaasta, tarkemmin Isaanista, missä Thai Noi joutui katoamaan enemmistön kirjoituskielestä. Perinteisesti Isaanissa puhuttiin lukuisia kieliä, kuten surin-khmeriä, laosia, vietnamia ja phu thai, thain lisäksi. Alun perin Isanissa oli käytössä peräti kolme kirjoitettua kieltä. Esimerkiksi khmerit tekivät jälkensä Angkorista nykyisen Thaimaan koillisosassa, ja sitä käytettiin varmasti aikakautemme XNUMX-luvulle asti. Sen korvasi kirjoitettuna kielenä Tham, joka sai alkunsa vanhasta mona kirjaimesta, joka yleistyi Laosin Lan Xangin valtakunnan laajentuessa ja jota käytettiin pääasiassa uskonnollisiin ja filosofisiin teksteihin. Siviili, virallinen kirjoituskieli oli thai noi, joka luotiin lähes samaan aikaan Thamin kanssa. Thai Noista tuli Isaanin yleisimmin käytetty kirjoitus XNUMX- ja XNUMX-luvulla. Suurin ero thai-kielenä oli se, että thai noissa ei ole tonaalisia merkkejä, jotka osoittaisivat oikean äänenkorkeuden, jolla sana tulee lausua. Isaanin lukijoita pidettiin riittävän älykkäinä ymmärtämään sanan oikean kontekstuaalisen merkityksen.

Yksi Siamia vuosina 1868–1910 hallinneen kuningas Chulalongkornin ensimmäisistä poliittisista tavoitteista oli perustaa poliittinen ja kulttuurinen yhdistämisohjelma, jota kuvailisin Siamin sisäiseksi kolonisaatioksi. Tällä tarkoitan, että Bangkokin keskusviranomainen on askel askeleelta vanhat kaupunkivaltiot ja autonomiset alueet uskontunnustuksen alaisina: 'Yksi kansakunta, yksi kansa, yksi hallitsija" Chakri-dynastian mukaisesti valtion vallan vahvistamiseksi ja kansallisuuden tunteen luomiseksi. Yksi käytetyistä keinoista olipehmeä pakko" käyttää vain enemmistön kieltä tulevaisuudessa. Vuodesta 1874 lähtien Siamin hallitus yritti vakuuttaa Isanin väestön lukutaitoisen osan siitä, että thain käyttö kirjoitettuna kielenä oli kätevämpää ja siksi hyväksyttävämpää kommunikoida hallituksen kanssa.

Isaaners piti kiireesti tajuta, että he ovat thaimaalaisia… Kun tämä kampanja ei heti tarttunut, ryhdyttiin pakkokeinoihin ja thai otettiin käyttöön opetuksen kirjoituskielenä. Tämän kauaskantoisen koulutusuudistuksen avulla maan tämän kolkan väestö voitiin nuoresta iästä lähtien kouluttaa ymmärtämään, että thai kieli ja kulttuuri olivat Isaanin kieliä ja kulttuuria parempia… Tämä koulutusjärjestelmän uudistus sai osittain inspiraationsa huoli Bangkokin keskushallinnon valtapolitiikan toteuttamisesta. Pääkaupunkilaiset tulivathan nopeasti siihen johtopäätökseen, että kaikkiin niihin vastaperustettuihin uusiin, keskitettyihin hallintoelimiin tarvittaisiin monia, mutta todella paljon uusia virkamiehiä. Ja niiden virkamiesten, jotka mieluiten palkattiin paikallisesti, piti tietysti osata kirjallista thaimaa… Ensimmäinen täysin thaimaalainen oppilaitos Isaanissa oli Ubon Wasikasathan School Ubon Ratchathanissa, joka perustettiin vuonna 1891 ja jota Bangkokin täysin sponsoroi.

Sopha Ponthri ja kaksi muuta johtajaa

Tämän kielen indoktrinoinnin ohjaamiseksi koulutukseksi naamioituihin kouluihin julkaistiin nopeasti peräkkäin kuusi oppikirjaa, jotka on kirjoittanut Phraya Sri Suthorn Wohan (Noi Ajaari Yangkul) Koillisessa: Munbotbanphakit., Wanitnikon, Aksonprayok, Sangyokphitan, Waiphotchanaphijan en Phisankaran. Bangkok lähetti Isaanille vuodesta 1910 lähtien monitoreja, jotka eivät olleet todella tyytyväisiä kielipakotuksen tuloksiin varmistaakseen, että lapset saivat ja seuraavat opetusta thai kielellä. Toiminta, josta tulipalkittiinkäyttöönoton kanssa Peruskoululaki, vuoden 1921 laki, joka edellytti kaikkien Isaanin vanhempien saavan lapsensa osallistumaan thai-tunneille… Alle neljännesvuosisadassa thai noi oli kirjoitettuna kielenä menettänyt kaiken yhteiskunnallisen merkityksensä ja kadonnut…

Hetken aikaa oli vastustusta. XNUMX-luvun lopulla useat vanhemmat Ban Sawathissa Khon Kaenin maakunnassa, joita johti suosittu Molam-laulaja Sopha Ponthri, kieltäytyivät lähettämästä lapsiaan enää kouluun. He pelkäsivät oikeutetusti menettävänsä laosilaisensa juuret ja etnisyys ja muuttuisi thaimaalaiseksi… tämä kapina, joka oli myös inspiroitunut uusista, korkeista paikallisista veroista, levisi nopeasti laajemman alueen kyliin. 16. joulukuuta 1940 poliisi hajotti kokouksen, johon osallistui yli 500 ihmistä, ja pidätti 116 henkilöä. Sopha Ponthri ja kolme kapinallisjohtajaa tuomittiin XNUMX vuodeksi vankeuteen kaksi kuukautta myöhemmin Khon Kaenissa "kabotphai nai ratchaanachak' (kapina valtakuntaa vastaan). Loput pidätetyistä vapautettiin, mutta yli kolmekymmentä heistä oli kuollut vankeudessa… Khui Daengnoi, yksi kolmesta tuomitusta, hukkui mystisesti vankilaan muutamaa kuukautta myöhemmin. Sopha Ponthri kuolisi myös alle kaksi vuotta tuomiostaan ​​saatuaan ruiskeena lääkettä, jolle hän osoittautui allergiseksi…

Muutamia hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta keskiverto Isaaner ei enää muista, että heillä oli oma kirjoituskieli vajaa kaksi sukupolvea sitten... Unohdamme usein, että kieli on paljon muutakin kuin äänten ja sanojen yhdistämistä. Kieli on perinteen, historian, kulttuurimuistin ja tiedon kokoelma ja on sääli, että sellaiset asiat katoavat...