Kai, khai ja melkein unohdettu bplaa
Joskus täytyy olla epäonninen ollakseen onnekas. Tietysti olisin voinut aloittaa kansallisen jalkapallooraaakkelimme paljon lainaamalla viisaudella, mutta oma, juuri keksitty muunnelmani sopii tähän tarinaan paremmin.
Halusimme mennä hieman pidemmälle Isaaniin, mutta olimme silti Nanissa. Vaikka ei tuntunut mahdottomalta päästä Loein ympäristöön yhdessä päivässä, se merkitsisi autossa istumista koko päivän ja ajamista ärsyttävien teiden läpi tyypillisten thaimaalaisten betonirakennusten välissä. Vaihtoehtona päätimme siis ajaa ensimmäisenä päivänä Uttaradiille ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä. Se antaisi meille mahdollisuuden tarkastella Sao Dinin erityistä eroosioilmiötä.
Sunnuntai Sao Diniin ei kuitenkaan osoittautunut hyväksi ideaksi. Half Nan oli valmis ja se näytti messuilta. Katsoimme toisiamme ja päätimme jatkaa. Pahoittelimme sitä hieman myöhemmin, koska myös thaimaalaisten ”messujen” kuvaaminen olisi voinut olla erittäin kannattavaa. Kääntäminenkään ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.
"Kalastajakylä", se luki tienviitassa, kun olimme ajettu hetken. Merkittävää, koska merta ei näkynyt missään pelloilla tai teillä. "Pysähdetään siellä ja katsotaan, saadaanko kalaa", ajattelimme. Lopulta kesti melkein tunti ennen kuin näimme valtavan säiliön. Ja muutama mutka edelleen avasi yhden Thaimaan kauneimmista osista, jonka olemme koskaan nähneet.
Kylä on nimeltään Ban Pak Nai (katso kuva yllä), ja suurin osa taloista on rakennettu lautalle, jotka kelluvat järvessä. Yksi ruokapaikoista koostuu sarjasta yhteen sidottuja lauttoja. Voit myös vuokrata yksinkertaisen kotan ja viettää yön vesillä. Olemme nyt niin ylpeitä minimaalisesta thai-taidostamme, että tilaamme keauw'n kai- ja khain kanssa ja unohdimme täysin, että tulimme hakemaan bplaaa. Kun ymmärrämme sen, ateria on jo pöydällä. Pak Naista lähteminen syömättä kalaa Mieken mukaan ei kuitenkaan ole mahdollista, joten vähän myöhemmin kokki saapuu maihinnousuverkon kanssa ja kalastaa lautasen, joka asetetaan pöydällemme muutaman minuutin kuluttua herkullisesti maustettuna ja paistettuna (katso kuva alla). Kuinka tuoretta haluat sen…
Saapumisen jälkeen kylään kävelimme ensin ympäri ja näimme muun muassa kuinka lautta, jossa oli auto ja muutama ihminen, hinattiin moottoroidulla kanootilla. Tietysti olimme tallentaneet sen kohtauksen. Kun lähdimme herkullisen lounaan jälkeen, navigaattorirouva Linda ilmoitti, että meidän piti nousta lautalle 400 metrin jälkeen. Kanootin hinaama lautta osoittautui viralliseksi lauttayhteydeksi järven toiselle puolelle.
Emme päässeet Uttaradiille sinä päivänä. Viivästyminen Ban Pak Naissa, odottaminen ja ylittäminen lautalla sekä yli 50 kilometriä mutkainen vuoristotie sen jälkeen kesti odotettua kauemmin, mutta oli sen arvoista. 90 kilometriä ennen Uttaraditia löysimme mukavan guesthousen, jossa päätimme jättää seuraavana päivänä kaupungista kokonaan ja ajaa Nam Naon kansallispuistoon. Joten lopulta päädyimme Isaaniin.
– Uudelleenlähetetty viesti –
Hieno löytö! En vain ymmärrä paistetun kalan jännitystä. Jos menet Groningeniin, et sano: ja paikallinen snackbaari voisi paistaa NIIN hyvin!
Istuu rapeaksi, maistuu silti tällainen kala. Kaikki tulee kastikkeesta, olipa kyseessä thaimaalainen tai vain majoneesi/ketsuppi.
Ensinnäkin haluan sanoa, että nautin todella monista artikkeleista ja kirjoituksista Thailandblogissa... Mistä kiitän sydämellisesti ja odotan niitä joka päivä. On kuitenkin pieni kikka; Näen usein ihmisten kirjoittavan "DE Isaanista"... emme kirjoita DE Amsterdamista, DE Antwerpenistä...De Zeelandista... joten, rakkaat ihmiset, kirjoita mieluummin "Isaanista"...niin kuin sen pitäisi olla.
Kiitos, Jan. En koskaan oikeastaan ajatellut sitä erityisesti ja omaksuin sanan "the" käytön kiistatta, koska näet sen kaikkialla. Muuten, sanaa "the" käytetään myös Alankomaissa ja Flanderissa. Veluwe, Betuwe, Voerin alue, Ukraina. Epäilen, että sääntöjä ei ole ja että artikkelin käyttö alueen tai maan nimessä on pääasiassa tapana. Ihmettelen, osaako joku selventää asiaa.
Asun Randstadissa, Veluwessa, Ommelandenit ovat Groningenissa, etelässä …… jne.
Sana อีสาน Isaan tulee sanskritista ja tarkoittaa kirjaimellisesti 'koillista'. Se ei todellakaan ole nimi, vaan osoitus suunnasta.
Amsterdam-Antwerpen ovat mielestäni paikkoja, mutta puhut myös Zeelandin maakunnasta ja koillispolderista, joten mikä DE Isaanissa on vikana???
Todellakin, Antwerpenin ja muiden paikannimien kanssa
emme käytä "" -merkkiä, vaan "alue" tai alue, joka on normaali. Olen esimerkiksi kotoisin Haarlemmermeeristä. Ja työskenteli polttimoalueella. Ja meni kävelylle kennemerin dyyneihin.
Kiinnostaako paistettu kala? Mistä sinä sen luet? Olisiko pitänyt kirjoittaa: "hieman myöhemmin pöydällä oli mauton kala, jolla oli vielä makua kastikkeiden ansiosta"? Siitä tulee mukava luettava tarina. Sitä paitsi se oli vain mukava kala. Mahdollisuus maustaa ruokia yrteillä ja kastikkeilla erottaa hyvän kokin huonosta. Siinä ei ole mitään jännittävää. Muuten, jos paikallinen välipalabaari Groningenissa tekee hyvää työtä, se sopii minulle.
Olen samaa mieltä, rakastan paistettua (paistettua) kalaa. Tämä menee sekaisin vain, jos käytetään vanhaa tai huonoa öljyä tai jos sitä paistetaan liian kauan tai liian korkeassa lämpötilassa. Tällä tavalla pomfretilla leivotussa meribassissa ei ole mitään vikaa.
Francois Tham Chiang Dao Henkilökohtaisesti mielestäni se on mukava artikkeli lukea ja toivon näkeväni lisää artikkeleita sinulta Thailandblogissa.
Vain minä henkilökohtaisesti pidän todella ikävää, että lukijoilla ja varsinkin kommentoijilla on aina jotain kritisoitavaa ja yrittää destimuloida sinua jatkamaan teosten kirjoittamista Thailandblogiin.
Okei, vastaus on täydellinen ja joskus siihen liittyy keskustelua tällaisista aiheista, mutta mielestäni tämä on usein liian kaukaa haettua. Vaikka kalaa olisi vähemmän, sillä ei ole merkitystä tarinassa sinänsä. Toivottavasti nähdään pian.
Bplaa on oikeinkirjoitus, jota en ole tavannut tähän mennessä (25 vuoden jälkeen).
Thaimaan kielessä se on 'pla' ja näin thaimaalaiset lausuvat sen, 'tavallinen' p eikä aspiroitu ph. Myös 'Thain kielessä', David Smythin kirjassa (käännös Ronald Schutte), pla:n p on kirjoitettu tavallisena p:nä. Sama WD Klaverin taskusanakirjassa. Kala on pla.
Ääntäminen voi vaihdella paikallisesti tässä suuressa maassa ja tiedän ihmisiä koillisessa - missä asun - jotka ääntävät p:n 'paksummin' kuin muualla, mutta en ole vielä tavannut tapaa, jolla kirjoitat.
Voisitko selittää tämän meille?
Muuten, ei väliä kuinka lausut sen, niin kauan kuin se maistuu…..!
Se on uudelleen julkaistu kappale 2 vuoden takaa. Sillä välin minusta on tullut (hieman) napostelija ja nyt kirjoittaisin siististi pla. Käytä Bplaa, jos maku on pettymys (bahpla :_))