Vapaat vaalit Thaimaassa

Keskustelu Thaimaan nykyisestä poliittisesta tilanteesta pyörii usein vapaiden vaalien roolin ympärillä kansan tahdon ilmaisuna.

Keskustelu on kiihtynyt paitsi ulkomaalaisten, myös Thaimaan väestön keskuudessa, kun suurin oppositiopuolue boikotoi helmikuun 2. päivänä pidettyjä kansallisia vaaleja, PDRC vastusti (ja joissakin tapauksissa teki mahdottomaksi) ja perustuslakituomioistuin on nyt myös mitätöinyt. julisti. Jälkimmäinen ei ole ainutlaatuinen, sillä myös huhtikuun 2006 vaalit mitätöitiin.

Keskityn tässä kansallisiin vaaleihin liittyviin demokraattisiin ja lähes demokraattisiin prosesseihin. Nyt voin kertoa johtopäätöksen:

• Thaimaan vapaissa vaaleissa on enemmän epävapautta kuin vapautta.
• On erittäin kyseenalaista, että vaalit ilmaisevat kansan tahdon sen suhteen, miten he haluavat hallita tätä maata.

Tässä hahmottelemani prosessit eivät ole omiani, vaan ne ovat useiden Thaimaan poliittisesta tilanteesta viimeisten 10–15 vuoden aikana tehtyjen tutkimusten päätelmiä, joita ovat tehneet sekä thaimaalaiset (toimittajat ja tutkijat) että ulkomaiset toimittajat, jotka työskentelevät eri foorumeilla ja omia verkkosivustojaan ja julkaista lokeja.

Prosessi 1

Suurin osa kansanedustajista ei valita pätevyyden tai poliittisten ideoiden, vaan suosion vuoksi.

Thaimaan parlamentissa 375 paikkaa on omasta vaalipiiristään valittujen ihmisten käytössä. Vaikka tämä tosiasia viittaa siihen, että kansanedustajan ja hänen välittömien kannattajiensa ajatusten välillä on vahva yhteys, käytäntö on, että suosituin poliitikko voittaa piirinsä vaalit.

Tämä suosio on henkilökohtaista, samoin kuin perheeseen tai klaaniin liittyvää, eikä sillä ole juurikaan tai ei ollenkaan tekemistä ehdokkaan poliittisen ideologian kanssa, ei edes hänen edustamansa puolueen kanssa.

Esimerkiksi toistuvasti tapahtuu, että jos isä jättää politiikan (riippumatta poliittisesta puolueesta, jota hän edusti), äiti, tytär, poika tai appien jäsen voittaa helposti seuraavat vaalit. Ennen vuoden 2006 kansallisia vaaleja Thaksin tarjosi (paikallisesti) suosituille poliitikoille paljon rahaa vaihtaakseen puolueeseensa. Ja niin hän voitti vaalit ylivoimaisella esteellä.

Prosessi 2

Suosion ja paikallisten verkostojen rakentamiseen tarvitaan yhä enemmän rahaa. Thaimaan politiikka on ensisijaisesti raha-asioita.

Tarvitsemme yhä enemmän rahaa tullaksesi suosituksi omassa vaalipiirissäsi. Loppujen lopuksi kyse on paikallisen verkon ylläpitämisestä ja holhouksen soveltamisesta. Tämän pitäisi itse asiassa tapahtua koko ajan, koska yhä useampia poliitikkoja seurataan, jotka tekevät tämän vasta kun vaalit lähestyvät.

Siinä tapauksessa tätä kutsutaan äänten ostamiseksi (suoraan tai epäsuorasti). Ja jos se todistetaan, ehdokkaalla on tietysti ongelma ja hän saa keltaisen tai punaisen kortin. Sen lisäksi, että maksat juomat ja ruoat jokaisessa naapurijuhlissa säännöllisin väliajoin, naapureille, jotka menevät naimisiin tai joilla on lapsi, ja huomattavia lahjoituksia paikalliselle temppelille (suhteellisen paljon) rahan antaminen on toinen tapa päästä läpi parlamentissa ja yhteyksiä järjestä rahaa tai tiloja omalle vaalipiirillesi ministeriöissä.

Esimerkiksi joissakin vuonna 2011 tulvineissa vaalipiireissä asukkaat saivat 20.000 5.000 bahtia per tulvinut talo ja muissa vaalipiireissä, joissa oli täsmälleen samat ongelmat, 1 XNUMX bahtia. Omassa naapurustossani (joka oli osittain tulvinut) asukkaat joutuivat odottamaan rahojaan yli vuoden pidempään. Ihmiset, joilla oli laiton rakennus, saivat rahaa yhdessä vaalipiirissä, mutta eivät toisessa. Erona oli valitun kansanedustajan poliittinen puolue.

Tämä "rahaan ja holhoukseen perustuva poliittinen järjestelmä" vaikeuttaa uusien tulokkaiden pääsyä poliittiselle areenalle. Ilman rahaa (tai sponsoria, joka odottaa vastavuoroisia palveluksia) uuden tulokkaan voitto (millä tahansa upeilla ideoilla) on käytännössä mahdotonta.

Kasvava keskiluokka (ei vain Bangkokissa vaan myös Udon Thanissa, Khon Kaenissa, Chiang Maissa, Phuketissa ja muissa kaupungeissa) tuntuu olevan tuskin edustettuna nykyisessä parlamentissa, eikä sillä ole juurikaan mahdollisuuksia muuttaa sitä.

Prosessi 3

Poliittiset puolueet eivät perustu poliittisiin ideoihin (kuten liberalismi, sosiaalidemokratia, buddhalaisuus tai konservatismi), vaan ne ovat olleet ja ovat bisnesimperiumien hallinnassa.

Parlamenttihistorian alusta asti poliittisia puolueita ovat perustaneet ja rahoittaneet varakkaat thaimaalaiset yrittäjät. Joskus perustajat riitelivät keskenään, seurasi hajoaminen ja uusi poliittinen puolue näki päivänvalon.

Päinvastainen on nykyään yleisempää. Koska vaalien voittaminen maksaa niin paljon rahaa, puolueiden välillä on enemmän sulautumisia. Pienet puolueet sulautuvat suureksi puolueeksi yksinkertaisesti siksi, että rahaa on enemmän käytettävissä ja uudelleenvalinta on todennäköisempää.

On silmiinpistävää, että Thaimaassa poliittinen puolue ei ole ollut olemassa tuskin 10 vuoteen. Ja sitten en puhu poliittisen puolueen hajottamisesta tuomioistuimen toimesta. PT:n suosion hiipuessa Thaksin ( Bangkok Post) ajatuksen kanssa asettua ehdolle äskettäisissä kahden puolueen vaaleissa. Myöhemmin nämä kaksi puoluetta sulautuisivat parlamentissa ja toivottavasti saisivat ehdottoman enemmistön.

Poliitikot vaihtavat usein myös poliittista puoluetta. Syynä on saada paikka parlamentissa seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Tutkimukset osoittavat, että äänestäjät tuskin rankaisevat tällaista vaihtokäyttäytymistä.

Kukaan (mukaan lukien minä) ei kiellä sitä, että Thaksin on antanut köyhemmille väestöryhmille äänen, enemmän itseluottamusta ja enemmän itsetuntoa poliittisen puolueensa kanssa. Ensimmäisellä toimikaudellaan hän saattoi siis luottaa suureen tukeen, ei vain pohjoisen ja koillisen väestöltä.

Monet thaimaalaisista ystävistäni Bangkokissa äänestivät Thaksinin puolesta vuonna 2001. Tämä rakkaus kylmeni, kun kävi yhä selvemmäksi, että Thaksin piti pääasiassa huolta itsestään ja klaanistaan, osoitti ylimielisyyttä etelän muslimivähemmistöä, häntä äänestämättömiä thaimaalaisia ​​ja kaikkia häntä arvostelevia kohtaan.

Se, mikä alun perin vaikutti köyhimpien väestöryhmien vapautumiselta, on muuttunut niiden lukumäärän käyttämiseksi (vain vaalien ja mielenosoitusten aikana) ja populististen toimien tyynnyttämiseen, joilla on sekä etuja että haittoja (enemmän tuloja, mutta myös enemmän velkaa; enemmän rahaa viljelty riisi, lisää velkaa Thaimaan hallitukselle).

Prosessi 4

Poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten välillä on läheinen kietoutuminen (usein perhesiteet).

Nyt hajotetun eduskunnan 71 jäsenestä 500 on sukulaisuussuhteessa toisiinsa, mikä ei koske yhtä puoluetta erikseen, vaan kaikkia puolueita. En voi uskoa, että poliittinen kompetenssi on ankkuroitu DNA:han ja välittyisi verisuonten kautta. Kaikki viittaa siihen, että suhteellisen pieni määrä perheitä (joskus sotivia ryhmittymiä) taistelee vallasta tässä maassa.

Tilanne pahenee entisestään, jos katsoo kansanedustajien lisäksi myös alueellisesti ja paikallisesti tärkeitä hallintovirkamiehiä ja huippuvirkamiehiä. Bangkokin (edelleen vakinainen, demokraattinen) kuvernööri Sukhumbhand on kuningattaren serkku.

Nyt vangittu Pattayan mafiapomo Kamnan Pohilla on kolme poikaa, joista yksi on ministeri Yingluckin kabinetissa, toinen Chonburin kuvernööri ja kolmas Pattayan pormestari. Kaksi näistä pojista omistaa jalkapalloseuran, Pattaya United ja Chonburi. Mitä mieltä sinä olet? Ovatko kaikenlaiset hallituksen määräykset ja menettelyt helpompia vai eivät, jos toinen tai molemmat jalkapalloseurat tarvitsevat uusia tiloja tai ulkomaalaisia ​​pelaajia?

Armeijan ylennysrakennetta on jo analysoitu monessa paikassa. Ihmiset, jotka olivat aiemmin samalla luokalla, pelaavat palloa ja tuottoisia töitä toisilleen (ja heidän perheilleen) vuosia tai siirtävät sinut epäaktiiviseen asemaan, jos he eivät pidä sinusta. Onko laatu huomioitu? Ehkä laatua kuunnella ryhmän tehokkainta ja pitää suunsa kiinni.

Prosessi 5

Poliittisessa puolueessa tuskin on sisäistä demokratiaa.

Myöskään poliittisessa puolueessa ei juurikaan ole demokraattista päätöksentekoa. Pieni ryhmä johtajia kutsuu laukauksia. Näin on lähes kaikissa puolueissa. Demokraattisella puolueella tai Pheu Thailla ei ole paikallisia haaratoimistoja; ei käy poliittista julkista keskustelua maatalouden, koulutuksen, puolustuksen, korruption, liikenneturvallisuuden tai matkailun uudistuksista. Ei ole valtakunnallisia kongresseja, joissa päätetään puolueen ohjelma vaaleissa. TV:ssä ei juuri ennen vaaleja käydä puoluejohtajakeskusteluja.

Kuka täällä esittää, että äänestäjät ovat liian tyhmiä tuomitsemaan? Suurimman puolueen, Pheu Thain, poliittinen ohjelma on kuin Kommunistinen manifesti ilman konkreettista politiikkaa. Se on epämääräisempi ja vaikeaselkoisempi kuin Alankomaiden liberaalipuolueen ohjelma.

On oireellista, että vuonna 2014 monet poliittiset puolueet puhuvat uudistuksista, mutta yhdelläkään puolueella ei ole paperilla yhtään konkreettista ideaa. Ilmeisesti ihmiset alkavat ajatella tätä vasta nyt. Ja yritysmaailman ja akateemisen maailman täytyy auttaa.

Jälkikirjoitus

Olen sydämeltäni demokraatti. Ja juuri siksi minua satuttaa, että Thaimaan poliitikot heittävät niin paljon pois todellisesta demokratiasta. He eivät todellakaan ole kiinnostuneita ihmisten mielipiteestä ja tämän maan todellisten ongelmien ratkaisemisesta. He ovat kiinnostuneita valtansa jatkumisesta. He tarvitsevat "vapaat" vaalit saadakseen mandaattinsa, jota he jatkuvasti väärinkäyttävät. Se on vain sanottava.

Lähetetty viestintä

Etsitkö mukavaa lahjaa syntymäpäivälahjaksi vai vain siksi? Ostaa Thaimaan paras blogi. 118-sivuinen kirjanen kiehtovilla tarinoilla ja virikkeillä XNUMX bloggaajalta, mausteinen tietokilpailu, hyödyllisiä vinkkejä turisteille ja valokuvia. Tilaa nyt.