Onko Thaimaa edelleen mukana kansainvälisessä foorumissa?

2018: Thaimaan pääministeri Prayut Chan-O-Cha (L) ja Myanmarin presidentti Win Myint (C) kävelevät kunniavartioston ohi saapuessaan Thaimaan hallitukseen virallisella vierailulla. (SPhotograph / Shutterstock.com)

Monet kansainväliset tarkkailijat kyseenalaistavat yhä enemmän "Thaimaan katoavaksi alueelliseksi johtajuudeksi". Kylmän sodan aikana ja sen jälkimainingeissa Thaimaa oli keskeinen rooli alueellisessa diplomatiassa, mutta viime vuosina se on laskenut merkittävästi.

Tämä tunnustetaan myös itse Thaimaassa, ja se vahvistettiin äskettäin, kun Thaimaan sosiaalisessa mediassa oli hämmästyttävä määrä ylistäviä sanoja Indonesian presidentille Joko "Jokowi" Widodolle, kun hän matkusti Moskovaan ja Kiovaan viime kuun lopussa yrittääkseen välittäjänä käynnissä olevassa sodassa. Monien thaimaalaisten silmissä Jokowi osoitti siten päättäväisyyttä ja halua toimia ennakoivasti ja rakentavasti ulkoasioissa. Toisin sanoen Indonesia on ponnistellut kiitettävästi täyttääkseen laajasti tunnustetun roolinsa Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) luonnollisena johtajana.

Monien mielestä Indonesian asenne on jyrkässä ristiriidassa Thaimaan läsnäolon kanssa kansainvälisellä areenalla. Vaikka Thaimaa osallistui innokkaasti erityiseen USA:n ja ASEANin huippukokoukseen ja nousi kansainvälisiin otsikoihin normalisoimalla vihdoin suhteet Saudi-Arabian kanssa 30 vuoden usein kovien jännitteiden jälkeen, Thaimaan hallitus on jäänyt näkyvästi taustalle.

Toisin kuin nykyään, Thaimaan ulkomaiset sitoumukset kylmän sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen olivat rohkeita ja päättäväisiä. Välittämällä naapureidensa välillä ja laatimalla Bangkokin julistuksen Thaimaa toimi muun muassa katalysaattorina ASEANin muodostumisen takana 1979-luvun lopulla. Monet ASEANin tärkeimmistä päätöksistä, kuten kampanja "interventioon" Kambodžassa vuoden XNUMX Vietnamin hyökkäyksen jälkeen ja ASEANin vapaakauppa-alueen luominen XNUMX-luvun alussa, ovat myös Thaimaan inspiroimia ja ohjaamia.

Lisäksi yhtenä harvoista maista alueella, joka pystyi siihen, Thaimaa otti johtavan roolin viestinnässä suurvaltojen kanssa. Ottaen huomioon Thaimaan strategisen sijainnin ja kommunismin tukahduttamisen, valtakunnasta tuli Yhdysvaltojen tärkein logistinen ja toiminnallinen tukikohta Kaakkois-Aasiassa. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa, että Thaimaan asevoimat - sekä maalla, ilmassa että merellä - todella lähetettiin tukemaan amerikkalaisia ​​operaatioita Koreassa ja Vietnamissa. Kuitenkin sen jälkeen, kun Yhdysvallat vetäytyi Indokiinasta 1970-luvun puolivälissä, Thaimaa oli yksi ensimmäisistä ASEAN-maista, joka halusi vakauttaa alueen, jatkaa diplomaattista normalisointia ja jopa mennä niin pitkälle, että se loi tosiasiallisen turvallisuusliiton Kiinan kanssa vastustaakseen tilannetta. Vietnamin - ja siten myös Neuvostoliiton - kasvava vaikutus alueella...

Kahden viime vuosikymmenen aikana ennakoivassa ulkopolitiikassa on kuitenkin tapahtunut selvä muutos. Hitaasti mutta varmasti Thaimaa häipyi yhä enemmän taustalle kansainvälisessä diplomaattisessa ja poliittisessa sirkuksessa. Tämä johtui tietysti suurelta osin siitä, mitä sanon eufemistisesti poliittiseksi epävakaudeksi Hymyjen maassa. Thaimaalaisilla on ollut muita kissoja torjuttavana viime vuosina, ja sen seurauksena Thaimaan johtava rooli alueella hiipui vähitellen.

Ja tietysti on myös se kiistaton tosiasia, että toisin kuin vaikkapa neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta sitten, Thaimaa ei enää todellakaan kohtaa ulkoisia eksistentiaalisia uhkia. Aiemmin kommunistinen ekspansio naapurimaissa ja kansakunnan kolkissa on muodostanut mahdollisen uhan Thaimaan valtion ideologialle, joka perustuu kansakunnan, uskonnon ja kuninkaan pilariin. Tuon ajan Thaimaan hallitsijat, joista lähes kaikilla oli sotilastausta, olivat raivokkaita kommunistien syöjiä ja - osittain Washingtonin tuottoisan tuen vuoksi - avoimesti USA:ta kannattavia. Mutta Thaimaa ei nykyään näe "revisionistista akselia", Kiinaa ja Venäjää vihollisena. Epävakaa ja sisällissodan runtelema naapuri Myanmar ei myöskään muodosta vakavaa sotilaallista uhkaa Thaimaalle, kuten Vietnam teki kylmän sodan aikakaudella. Thaimaan armeijalla on itse asiassa ystävälliset suhteet Myanmarin vastineeseensa ja mieluummin käsitellään meneillään olevaa Myanmarin konfliktia hiljaa.

Kansainvälisten suhteiden lisääntyvän epävarmuuden vuoksi allianssipohjaiset turvallisuustakuut eivät ole enää rauhoittavia. Keskikokoiselle maalle, jolla ei ole todellista ulkoista vihollista, kuten Thaimaa, puolueettomuuden säilyttäminen ja matalan profiilin ulkopolitiikka voivat olla paras tapa selviytyä.

Emme kuitenkaan voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Thaimaa voi teeskennellä piittaamattomuutta rajansa. Äskettäinen – ja onneksi ei käsistä – Myanmarin kanssa tapahtunut tapaus viittaa siihen, että Thaimaan ulkopolitiikasta on tullut hyvin passiivista, ellei löysää, ja että Thaimaa on ilmeisesti menettänyt halunsa saada takaisin alueellinen johtajuus tavalla tai toisella. . 30. kesäkuuta Myanmar MiG-29 -hävittäjä, joka lensi iskutehtävässä etnisiä kapinallisia vastaan ​​Kayinin osavaltiossa, mursi Thaimaan ilmatilan. Lentokoneen kerrotaan lentävän esteettömästi Thaimaan alueen yli yli 16 minuuttia. Tämä aiheutti paniikkia rajakylissä ja johti jopa hätäisiin evakuointeihin siellä täällä. Vasta kun thaimaalaiset F-29-hävittäjät ilmapartiossa puuttuivat asiaan ja yrittivät siepata MiG-XNUMX:n, lentokone palasi Myanmariin.

Oli hämmästyttävää, kuinka Thaimaan viranomaiset myöhemmin minimoivat tämän mahdollisesti vaarallisen tapauksen. Erityisesti kenraali Prayut Chan-o-chan, joka ei ole vain pääministeri vaan myös puolustusministeri, lausunto, jonka mukaan tapaus ei ollut "ei iso juttu", nostaa kulmia siellä täällä... Alueellisen koskemattomuuden loukkauksen hylkääminen merkityksettömänä ei ole aivan loogisin strategisesta ja poliittisesta näkökulmasta. Silloinkin, kun ihmiset haluavat osoittaa malttia... Normaalisti kaikkien hälytyskellojen olisi pitänyt soida, mutta vastaus oli vain heikko ja tuskin tuomitseminen. Useat tarkkailijat ja toimittajat - sekä Thaimaassa että ulkomailla - kysyivät, olisiko Thaimaa, jos se ei pysty edes puolustautumaan, silti valmis ryhtymään toimiin, jos vastaavia tapauksia tapahtuisi muissa maissa. Luultavasti ei. Se, että Thaimaa odottaa edelleen virallista kirjallista anteeksipyyntöä Myanmarilta, tekee Thaimaan hallituksen passiivisesta vastauksesta vieläkin oudompaa.

Epäonnistuessaan väliintuloon nopeasti ja salliessaan Myanmarin suorittaa sotilaallisia operaatioita näennäisesti esteettömästi Thaimaan ilmatilasta, Thaimaan hallitus on vahingossa luopunut puolueettomuudestaan ​​ja sen sijaan saanut vaikutelman siltä, ​​että se olisi asettunut Myanmarin hallinnon puolelle, jossa asevoimat ovat olleet osallistunut veriseen sisällissotaan demokraattista oppositiota ja etnisiä kapinallisia vastaan ​​viime vuoden vallankaappauksen jälkeen.