Ulkomaalainen opettaja Thaimaassa...

Vähän aikaa sitten eräs blogikommentoija kirjoitti: "Ulkomalaisena opettajana Thaimaassa jollain on Thaimaassa varaa vähän tai ei ollenkaan." Bangkokin yliopiston luennoitsijana tunnen olevani puheenvuoro, koska kommentti on ilmeisen virheellinen.

Ehdotetaan, että sinulla ei ole varaa mihinkään, KOSKA olet ulkomaalainen ja työskentelet täällä, tässä tapauksessa opettajana. Epäilen, että kirjoittaja tarkoittaa epäsuorasti, että tämä koskee kaikkia ulkomaalaisia, jotka työskentelevät missä tahansa Thaimaan organisaatiossa. Ja se on myös ilmeisen väärin.

Haluan rajoittaa itseni Thaimaan akateemiseen ympäristöön, koska siitä tiedän eniten; sekä omia kokemuksia että muiden ulkomaisten (ei välttämättä hollantilaisten tai belgialaisten) kollegoiden kokemuksia. Virhe perusteluissa on se, että hierarkkinen asemasi thaimaaisessa organisaatiossa (opettaja, jolla on a kumppani dekaani akateemisille aineille ja yksi edellä dekaani) määrittää suurelta osin, mitä voit tai et voi tehdä, sanoa tai kirjoittaa.

Thaimaassa on julkisia ja yksityisiä yliopistoja. Lisäksi yliopistojen sisällä voi olla tai ei ole ns kansainvälisesti College. Tämä on tiedekunta, jossa kaikki koulutus annetaan englanniksi, jossa opiskelevat paitsi thaimaalaiset myös ulkomaalaiset opiskelijat. Yliopistot, joissa KAIKKI koulutustoiminta annetaan englanniksi, voidaan laskea yhden käden sormilla, eikä niillä (välttämättä) ole kansainvälistä korkeakoulua.

On tärkeää tarkastella näiden "kansainvälisten korkeakoulujen" yrityskulttuuria. Useimpia heistä johtaa yksinomaan thaimaalaisista koostuva johtoryhmä (tämä ei ole mahdollista julkisissa yliopistoissa, koska ulkomaalaiset eivät saa olla johtotehtävissä; laki säätelee). Nämä thaimaalaiset puhuvat luonnostaan ​​englantia ja jotkut ovat hankkineet opetuskokemusta ulkomailta. (esim. tohtorin tutkinto Amerikassa).

Riippuen nykyisen johtoryhmän näkemyksistä ja International Collegen asemasta koko yliopistossa (onko se suuri tiedekunta vai ei; kansainvälisellä arvovallalla kyllä ​​tai ei), yrityskulttuuri on pääosin thaimaalaista tai kansainvälisempää. Jälkimmäinen pätee varmasti silloin, kun dekaani on ulkomaalainen, kuten joissakin yksityisissä yliopistoissa.

Uskallan väittää, että sisäisen yrityskulttuurin kansainvälistyessä ulkomaalaisella opettajalla on varaa enemmän vapautta toimissaan, tietysti Thaimaan koulutusalan säännösten puitteissa.

Kansainvälisemmällä yrityskulttuurilla tarkoitan sellaisia ​​elementtejä kuin avoin kommunikointi henkilökunnan ja opiskelijoiden kanssa, lähestymistapa opiskelijoihin nuorina aikuisina (eikä jo lapsina); säännölliset kuulemisrakenteet ja niistä raportoiminen; yhdenvertainen kohtelu (henkilöstö, opiskelijat).

Suhteellisen pienessä "kansainvälisessä korkeakoulussa" julkisessa yliopistossa, jossa työskentelen, yrityskulttuuri on edelleen vahvasti thaimaalainen. Tämän pitäisi siis tarkoittaa, että ulkomaalaisilla opettajilla on vain vähän tai ei ollenkaan varaa. Joskus näyttää siltä, ​​mutta ulkonäkö pettää.

Väriltään thaimaalaisessa yrityskulttuurissa ei ole niin tärkeää mitä teet (jokainen ulkomaalainen ja thaimaalainen opettaja tekee periaatteessa samaa työtä), vaan se, kenen kanssa vietät aikaa, kenen kanssa olet naimisissa, keitä ystäväsi ovat tai , lyhyesti: missä (thai) verkossa työskentelet? Mitä tärkeämpi tämä verkosto, sitä enemmän sinulla on varaa asioihin töissä. Koska tämä kaikki saattaa kuulostaa hieman akateemiselta, yritän selventää sitä esimerkillä.

Minulla on kolme ulkomaalaista kollegaa: raolleen (yliopiston opettajien puheaika) Jean-Michel ja raolleen Ferdinand ovat ranskalaisia ​​ja raolleen Andrew on englantilainen. Jean-Michel on ollut naimisissa 30 vuotta thaimaalaisen naisen kanssa, joka on dekaani yliopistossa Bangkokin ulkopuolella. Ferdinand on ollut naimisissa 15 vuotta thaimaalaisen naisen kanssa, joka toimi viime aikoihin asti ulkoministeriön Eurooppa-asioiden osaston päällikkönä. Hänet on nyt nimitetty Thaimaan suurlähettilääksi erääseen Länsi-Euroopan maahan, joten he muuttavat. Andrew on naimisissa thaimaalaisen Isaanista kotoisin olevan naisen kanssa, joka johtaa kahta pientä kauppaa täällä Bangkokissa.

Mitä nyt tapahtuu, jos kukin kolmesta ulkomaalaisesta kollegasta tekee jotain, mitä thaimaalaisessa kulttuurissa on parempi olla tekemättä, esimerkiksi kritisoi johtopäätöstä avoimemmin. Jos Jean-Michelillä on ongelma tämän kanssa, hänen vaimonsa soittaa (jolla ei ole muodollisesti mitään tekemistä tapauksen kanssa; Kansainvälisessä yrityskulttuurissa sanottaisiin: mihin sinä olet mukana?) tiedekuntani dekaanin kanssa ja asiasta keskustellaan ja sovitaan keskenään.

Ferdinandin tapauksessa tapahtuu sama, sillä erolla, että Ferdinandin vaimo vaatii asian ratkaisemista kunnolla; tietysti hänen vaimonsa ajattelee niin asfaltti Ferdinand on oikeassa. Jos näin ei tapahdu, hänen vaimonsa uhkaa soittaa yliopiston rehtorille (ja NIIN dekaanillani on SUURI ongelma). Dekaani kertoo Ajarn Andrewlle, että hänen on tästä lähtien pidettävä kriittiset kommentit omana tietonaan. Ehkä hänen työsopimustaan ​​ei jatketa ​​ensi vuonna ilman lisäselvityksiä.

Onko ulkomaalaisella opettajalla varaa vähän tai ei ollenkaan, koska hän on ulkomaalainen? Ei. Kansainvälisemmässä yrityskulttuurissa thaimaalaisen yliopiston organisaatiossa ulkomaalaisella opettajalla on varaa yhä enemmän, tietysti Thaimaan lainsäädännön mukaisesti. Thaimaalaisemmassa yrityskulttuurissa tämä riippuu paljon enemmän ulkomaalaisen opettajan verkostosta kuin hänen asemastaan ​​ulkomaalaisena sinänsä.

Ei se yllätä käytännössä tiedekuntani dekaani ei ryhdy toimiin Jean-Michelin ja Ferdinandin tapauksessa (koska hän voi silloin saada ärsyttäviä, ristiriitaisia ​​puheluita) ja ryhtyy toimiin Ajarn Andrew'ta vastaan. Elämä, jopa yliopistossa, onsanook' jäädä…..

Chris de Boer

Chris de Boer on työskennellyt markkinoinnin ja johtamisen lehtorina Silpakornin yliopistossa vuodesta 2008.