"Äidin testamentti" – Suwanni Sukhonthan novelli 

Hänen huumeisiin kuollut poikansa muistetaan tarinoiden kokoelmassa, mukaan lukien "äidin testamentti", ikään kuin hän olisi vielä elossa. Koskettava.

Rakkaalle pojalleni Nampoelle,

Koska olet ainoa poikani kolmen tyttären lisäksi ja myös ainoa mies talossa, luotan sinuun, olen kasvattanut sinut eri tavalla ja seuraan koulutustasi eri tavalla kuin sisaresi.

Näet eron pojan ja tyttären välillä noin kuuden vuoden iässä. Tietysti se koskee vain mijn lapset; tämä käsitys ei ole mikään normi muille. Huomasin tämän erilaisessa sanankäytössäsi ja siinä, miten osoitit tunteita tuossa iässä. Jos kysyin tyttäreltä äidillisten tunteiden kohtauksessa: "Rakas, rakastatko enemmän isää vai äitiä?" silloin kaikki tyttäret vastaisivat "Rakastamme äitiä enemmän!" Mutta sitten sanoit "en tiedä". Et koskaan maininnut tällaisia ​​merkityksettömiä asioita, vaikka joku vaati.

Sinun kouluaikasi

Kun kasvoit aikuiseksi ja menit kouluun, halusin luonnollisesti tietää, kuka poikaystäväsi on, miten koulussa meni ja mistä lapset puhuivat koulussa. Tyttäreni kertoivat minulle sellaisista asioista joka päivä. "Sillä lapsella on suuret hampaat; toisella on paljon rahaa...' Mutta kun kysyin sinulta sitä usean kerran, sanoit vastahakoisesti ja hyvin hitaasti: '...No, yhden tytön nimi on Suwannie, kuten sinäkin. Pidän tuosta!' Sitten katsoit minua lyhyesti ja sanoit hyvin välinpitämättömästi "Pidän niistä, jotka eivät ole liian lihavia...".

Olin varma, että kun kasvat aikuiseksi, et vaella niin paljon kuin kaikki nuo tyhmät naiset, joita olen tavannut. Naiset, jotka vain puhuivat hölynpölyä ja kertoivat minulle kaikista "hyvistä ominaisuuksistaan": he ovat selvästi parempia kuin kaikki muut ja heidän lapsensa ovat todellisia rakkaita. Tai kaikki ne miehet, jotka kertoivat minulle, että heidän vaimonsa ovat kauneimpia, rehellisiä ja hyviä kuin jalo nainen.

Tällaisia ​​miehiä törmäät usein. Mutta en todellakaan halunnut, että sinusta tulee sellainen mies. Toisaalta on hyvä, että sellaisia ​​on olemassa. Joskus, kun minulla on aikaa, kuuntelen vain mielelläni heidän riehumistaan. Koet heidän "syviä" tunteitaan ja ajatuksiaan. Et menetä mitään, koska he kertovat kaiken automaattisesti. Mutta sinun on kuunneltava viisaasti.

Siksi haluan antaa sinulle jotain muuta: kaikki haluavat tulla kuulluiksi, mutta ketään, joka todella kuuntelee, on vaikea löytää. Jos opit kuuntelemaan tarkasti ja avaamaan suusi vain oikeaan aikaan, sinusta tulee mies, jolle ihmiset haluavat puhua.

Tämä ei tarkoita, että haluaisin kasvattaa sinusta jonkun, joka ei sano mitään. Jos et koskaan sano mitään, kaikki pitävät sinua tyhmänä. Jos se näyttää menevän siihen suuntaan, sinun on etsittävä oikea vastaus, eikä sen tarvitse olla yksityiskohtaista. Tällä vastauksella keskustelukumppanisi ei voi enää jatkaa ja keskustelu on ohi. En tietenkään kertonut sitä tyttäreilleni.

Sisaresi kasvoivat yhtä nopeasti kuin bambunversot monsuunissa. Mutta kasvoit hyvin hitaasti, ikään kuin voimaa piti ensin rakentaa. Jos otat tyttären kädestä, kaikki tuntuu pehmeältä. Mutta sinulla oli vahvat lihakset, isot sormet ja kovat kädet. Hyvin erilainen kuin tyttäret: sekä ihmisen luonteeltaan että kehosi kehitykseltä, ikään kuin olisitte toisen perheen kasveja. Näin sen kuuluu olla. Se vahvistaa, että minulla on oikea poika, en kolme tytärtä ja transvestiitti. Mielestäni on siunaus, että minulla on poika, joka voi auttaa minua myöhemmin kaverina. 

Jos voin antaa sinulle yhden asian: opiskele niin paljon kuin mahdollista. Anteeksi, että kehotan sinua jatkuvasti oppimaan paljon. Muut lapset saavat paljon aikaa leikkimiseen ja hauskanpitoon, mutta haluaisin juurruttaa sinuun rakkauden säännölliseen lukemiseen, jotta opit tuntemaan lukemisen hauskuuden vanhetessasi. Silloin sinussa kasvaa luonnollisesti halu todella tietää asiat.

Ei, en itse tiedä paljoa. Toisin sanoen minulla ei ole todellista tietoa. Mieleni on pieni kuin nuijapää. Voit vapaasti nauraa sille myöhemmin. En syytä sinua, koska jollain, joka tietää paljon, on oikeus nauraa ihmisille, jotka tietävät vähän. Mutta älä naura liikaa, sillä varmasti on joku muu, joka tietää enemmän kuin sinä. Siksi haluan sinun oppivan ja lukevan paljon. Lukemalla oppii uskomattoman paljon.

Kuten muutkin naiset, olen taikauskoinen. Uskon ennusteisiin, astrologiaan ja kädestämieheen. Kädessäsi näen himmeitä viivoja, joista en voi lukea, valitsetko myöhemmin ammatiksi kirjoittamisen. Olisin iloinen, jos niin kävisi. Mutta sanon teille nyt, etten pyydä sinua valitsemaan ammattia mieltymysteni mukaan. Valitse vain jotain myöhemmin jij Haluat, lääkäri, asianajaja, taiteilija tai kauppias: En vastusta mitään.

Tietoja kirjoittajista

Olen kirjoittanut itsekin. Novelleja ja romaaneja. Mutta tein sen vain ansaitakseni rahaa lasteni ruokkimiseen. Kirjojeni tärkeys ei ole huomion arvoinen; kyllä, minua hieman hävettää sanoa. Olen lukenut nuoren kirjailijan tarinoita ja kaikki hänen tarinansa olivat hyvin kirjoitettuja. Yhdessä kohdassa hän puhuu "prostituutiokirjoittajista". Olin järkyttynyt, kun luin sen ja luulin saavani iskuja korvaan. Tämä johtuu siitä, että minulla ei koskaan ollut tarkoitus olla kirjailija tai runoilija. Sanoin jo sen: tieto ja aivot kuin nuijapää. Loppujen lopuksi en voi antaa lukijoille muuta kuin prostituoidun kirjailijan: kirjoitan ikään kuin myisin ruumiini ja sieluni.

Jos minulla olisi valinnanvaraa, toivon, ettet olisi syntynyt lapsikseni, koska olen niin köyhä. En voi tehdä mitään paremmin kuin sieluni ja kokoni tukeakseni lapsiani ik myydä. Joskus jopa kysyn itseltäni: miksi edes kirjoitan? Ei, ei kuuluisuuden, vaan vain rahan vuoksi; rahaa lapsille, jotta he voivat kasvaa, myöhemmin kukoistaa koulutuksensa, hyvän ruoan ja kunnollisten vaatteiden kautta.

Jos olisin yksin, ilman lapsia, minusta olisi voinut kehittyä kirjailija, joka ei kirjoita rahasta. Yrittäisinkö luoda todellista taidetta vai: l'Art pour l'art. Jos minulla ei olisi ruokaa, kuolisin nälkään yksin. Voisin selviytyä tuosta köyhyydestä, eikä kukaan syyttäisi minua siitä. Mutta en kestäisi sitä, jos lapseni olisivat nälkäisiä tai eivät voineet mennä kouluun.

Se on mitä on. Silti ihmiset saattavat kysyä, miksi en valitse muuta ammattia. Sitten vastaisin: voinko todella tehdä jotain muuta? Olen kerran opiskellut kuvataidetta; Osaan piirtää vähän ja ehkä myydä printin. Mutta en ole tarpeeksi hyvä oikeaksi taideteokseksi. Katso: mitä voin tehdä, en voi tehdä hyvin. Siksi myyt omaa sieluasi, vaikka et todellakaan halua. 

Entä jos houkuttelen kohtaloa ja minusta tulee myyjä? Kun ajattelen sitä, minun on sanottava… kyllä, jonain päivänä… sitten kyllä! Odota, kunnes minulla on vähän omaa rahaa. Sitten perustan pienen paikan, joka myy currya riisin kanssa, ja sitten minusta tulee todellinen myyjä. Curryn ja riisin myyjä on varmasti parempi ammatti kuin kirjeiden tai pseudotaiteen myyjä. 

Toivon, että jos se päivä joskus koittaa, et paheksu minua, äitiäsi, josta on tullut curryn ja riisin myyjä. Yleisö ei todellakaan arvostele minua kuin printtien myyjää. Tiedätkö, kirjailijan palkka Thaimaassa on pienempi kuin tytön yökerhossa. Ehkä ihmiset sanovat nyt, että pilaan asiaa. En välitä!

Jo vähän tutun henkilön novellesta saat vain 200 bahtia. Sitten ryhdyimme keksimään tarinan. Lisäksi teemme pari-kolme päivää töitä, kunnes se on valmis. Mitä tulee rahaan, olisin parempi huora, jos minulla ei olisi vielä lapsia ja olisin nuori, en vanha kuin nyt.

Kysytkö palkastani virkamiehenä? Se on 1.200 bahtia kuukaudessa. Siitä minun on maksettava 150 bahtia vuokraa maasta; onneksi meidän ei tarvitse maksaa vuokraa. Apumme maksaa 200 bahtia ja sähkö ja vesi 100 bahtia. Se on jo 450 bahtia yhdessä. Riisi, 2,5 ämpäriä kuukaudessa, maksaa 135 bahtia tämän päivän hinnalla. Nyt olemme melkein 600 bahtissa.

Sitten tulee hiili, öljy, pesujauhe, saippua, hammastahna, lääkkeet, myös 100 bahtia. Se on jo 700. Siitä jää 500 bahtia ruokaan, kouluun ja taskurahaa lapsille, vaatteille ja muulle. Katsos, kukaan ei voi elää sillä, vaikka enkeli tulisi taivaasta tekemään sen selväksi minulle. Lisäksi roolini yhteiskunnassa pilkkaa minua. On vaikea sietää sitä, miten maailma katsoo minua naimattomana naisena, jolla on 4 lasta. 

Minun on siis pysyttävä "prostituutio"-kirjailijana/runoilijana ja myytävä kliseetöitä taidemaalarina, vaikka palkka tästä onkin paljon pienempi kuin oikealla huoralla.

Voinko syyttää ketään Thaimaan huonosta tekijänoikeuslaista? Kun kysyt kirjan hintaa, tuomitsetko kustantajan? Ei, sinun täytyy syyttää kaikkia kirjoittajista lukijaan. Thaimaalaisilla on poikkeama: he eivät halua ostaa kirjaa. He mieluummin lainaavat sen joltain. Siksi myytyjen kirjojen määrä on niin alhainen. Ja se taas tarkoittaa alhaista palkkiota kirjoittajalle. Ja mitä tulee kirjoittajaan: jos kirjoitat hyvin, työsi ostetaan. Joten jos kirjoitat huonosti, et voi odottaa minun käyttävän rahaa puolestasi, ethän?

Olen joskus surullinen, että minulla on niin paljon lapsia. Koska mitä tahansa teen, näen aina esteitä, koska pelkään, että lapseni näkevät nälkää. Onneksi minulla on hyviä lapsia, jotka eivät vaadi parempaa ruokaa ja parempaa elämää. Voit syödä mitä tahansa etkä ole nirso tai vaativa. Oletko tottunut käymään hienossa ravintolassa joka päivä? Ei. Et ole myöskään koskaan valittanut kalliista leluista, koska en voi ostaa niitä sinulle. Kiitän sinua siitä.

Et ole vaatinut minulta paljoa, vaan päinvastoin tehnyt minut hyvin onnelliseksi. Olette olleet ystäviäni ja, kun olin surullinen, keskustelukavereitani, jotka, vaikka olittekin kypsymättömiä, pystyivät huvittamaan ja piristämään minua niin, että unohdin sen, minkä halusin unohtaa.

Ennen kuin lopetan tämän kirjeen, haluan sanoa jotain omaisuudestani. Olen jo sanonut, että voit myydä talon, jos rahat loppuvat. Sinulla on vanhempi ja kaksi nuorempaa siskoa. Jos sinun täytyy myydä se ja jakaa rahat, sinun on mietittävä, kuinka paljon kaikki saavat. Älä ota enempää eikä vähempää kuin kukaan muu. Olet mies, etkä saa huijata naisia. Tämä ei koske vain sisariasi vaan kaikkia naisia, joita tulet tuntemaan tulevaisuudessa.

Tiedät hyvin mitä tarkoitan. Olemme aina ymmärtäneet toisiamme hyvin. Minun ei tarvitse kirjoittaa siitä enää.

Äitisi

1967

Lähde: Kurzgeschichten aus Thailand. Käännös ja editointi Erik Kuijpers. 

Kirjailija Suwanni Sukhontha (Lisää tietoa, 1932-1984), oli kirjailija ja perustaja vuonna 1972 naistenlehden Lalana ("Girls"). Hänet murhattiin.

Testamentti on osa kokoelmaa, joka julkaistiin vuonna 1974 hänen huumeisiin kuolleen poikansa Namp(h)oen muistoksi. Se kuvaa thaimaalaisen naisen elämää 70-luvulla. Tekstiä on lyhennetty.