"Etuoven kärsimystä ja thaimaalaista makaronia"

Tuulinen ja kylmä maaliskuun ilta.
Olen juuri aloittamassa lämmin ateria pitkän ja yhtä kylmän työpäivän jälkeen, kun ovikello soi. minä huokaisen. Aina syödessä. Ihan kuin he välittäisivät. Mikä on varmaan totta.
Woman Oy avaa etuoven ja purjehtii heti takaisin olohuoneeseen.
Ja sanoo: "sinulle".

En odottanut mitään erilaista. Koska se on aina minua varten. Jos naapuri ei tee pihvistani kovaa, koska hän haluaa lainata työkaluja, niin DHL-kuljettaja haluaa toimittaa meille paketin tälle samalle naapurille. Ja kuka sitten jättää kylmäksi, ovatko perunani myös kylmiä.

Rouva Oy on keksinyt soittajille vakiolauseen "puhutte miehelleni" ja siihen homma loppui hänelle.
Vaikka Máxima ilmestyisi ovelle, hän silti puhuisi hänelle tällä tavalla. Mutta Máxima ei tule ovelleni, ja se on sääli. Koska hän on yksi harvoista, joka voi sotkea hapankaali- ja makkaralautaseni.

Jos se ei ole minua varten, tiedän sen heti. Koska silloin sali räjähtää iloiseen thai-puheeseen ja heti sen jälkeen tulee sisään yksi Oy:n ystävä. Olipa ladattu Tupperware-astioilla, täynnä riisiä, vihanneksia ja kytevää kanaa.

Tällä kertaa ovellani on laiha nuori mies, jolla on villi kiharat hiukset. Tyyppi työskentelevä opiskelija, joka keskittyy keskusteluun ja tutkimiseen. Suuret kirjaimet Unicef ​​lumivalkoisessa takkissaan osoittavat heti, mistä tällä kertaa on kyse.

Kiharat hiukset todellakin osoittautuvat keskustelunaiheeksi. Hän alkaa heti ja kysyy, tiedänkö, että pakolaisia ​​on noin viisi miljoonaa ja että he Unicefissa haluaisivat tehdä asialle jotain. Pidän itselläni sen tosiasian, että olen kuullut pakolaisista jo vuosia enkä elä kiven alla. Koska se on selvästi harjoitettu tarina, jota täällä esitetään, eikä sen ole tarkoitus saada reaktiota.
Paitsi taloudellinen.

Kun nuori mies huutaa minulle sanatulvillaan, seison ohuessa T-paidassani jäätyen omassa ovessani. Kysyn itseltäni kahta asiaa samanaikaisesti: missä on lompakkoni ja kuinka paljon annan tälle intohimoiselle rakkauden palvelijalle, jotta ovi voidaan sulkea uudelleen?

Sen jälkeen uusi tuttavuus thaimaalaisen makaronilautasen kanssa voi alkaa. (Erona tavalliseen makaroniin on se, että thaimaalainen kokkini lisäsi ripauksen Vesuviusta. Sammutus on välttämätöntä fyysisen Kiina-oireyhtymän estämiseksi.)

Nuori mies onnistuu kääntämään huomioni pois tästä asiasta tuottamalla nopeasti puhdistusliinan. Joka osoittautuu palaksi Unicefin peittoa, joka jaetaan paikan päällä. Kangas muistuttaa minua asepalveluksen aikana annetuista peitoista. Toisin sanoen erittäin ohut ja väri, jota et olisi koskaan valinnut itse. Jotain, joka on jossain Itä-Saksan harmaan ja Scheldtin viljelijän seepian välimaastossa.

Osoittautuu, että voin antaa pienellä rahalla sellaisen palan lämpöä ja suojaa. Sillä välin muistan, missä rahapussi on, ja olen tekemässä lahjoitusta helpottuneena, kun nuori mies tekee ensimmäisen saarnaamisvirheensä ulko-oven saarnatuolilta.

Koska pakolaislasten asiamiehen mukaan olisi todella surullista, jos joutuisi siirtymään joutuneeseen perheeseen ja vain yksittäinen lapsi voisi ilahduttaa niin mukavalla, lämpimällä peitolla. Siksi UNICEF päätti jakaa ne pareittain.
Tämä myös lisää välittömästi lahjoitusta lähes 100 %. Hyvin tehty. Mutta minua ärsyttää, että minut työnnetään uhrauslohkoa kohti tällä tavalla.
Myöskään käsivarsien hanhennahka ei vähene.

Sitten seuraa toinen virhe. Kunpa antaisin luvan avata pankkitilini tässä kuussa pientä kevätleikkausta varten. Ja peiton viereen ilmestyy nyt tabletti, jolle minun odotetaan antavan suostumukseni kaupalle.
Lopeta harjoitus.

Koska kuinka monta kertaa olen mennyt hyväntekeväisyyssotaan tällä tavalla, heti kun huomasin, ettei se ollut vain kerran lahjoittamista? Mutta ihmiset keräsivät iloisesti saman määrän joka kuukausi ja jatkoivat keräämistä. Ja pysähtyminen vaati huomattavasti enemmän vaivaa kuin luvan antaminen innostuneille kiharatukkaisille iPad ovella.

Vastahyökkäys käynnistetään välittömästi. He eivät enää saaneet ottaa vastaan ​​käteistä, ja niitä valvovat tiukasti myös eri viranomaiset, jotka valvovat, että lahjoitukset käsitellään oikein. Se, että noita samoja instituutioita ei löydy mistään heti allekirjoitukseni allekirjoittamisen jälkeen ja että olen sidottu Unicefiin kahdeksi ikuisuudeksi plus taloudelliseksi karkausvuodeksi, tuli ilmeisesti mieleeni vain mahdollisuutena.

Mutta luulen, että hän voi palata heti, kun hänellä on keräilylaatikko mukana tai hän aloittaa työskentelyn Heart Foundationille. En ollut vielä saanut jälkimmäistä ovelleni tabletilla tai pitkäveteisellä tarinalla, ja he lähtevät aina kourallinen euroja bussissa. Ehkä idea Unicefille?
Sen jälkeen saan ontuvan käteni ja hän menee yhden oven pidemmälle.

Makaroni on nyt muuttunut haarukalla kiharasta sietämättömän haaleaksi, ja se kaipaa kyytiä mikroaaltouunissa. Kun sormin tuota monitoimikonetta saadakseni taas kuumaa ruokaa, vaimo Oy kysyy uteliaana, kuinka paljon lahjoitin tällä kertaa.

Hän ei tiedä sen paremmin kuin minä annan jokaiselle hyvännäköiselle hullulle, kiristäjälle tai huijarille, jolla on kauppalupa.
Äskettäin kauniille puolalaiselle naiselle, joka kauppasi vohveleita. Tämä nainen oli erittäin tyytyväinen maksamaani neljään euroon. Sen jälkeen sain myöhemmin tuulta mieheltäni, koska Lidlissä jaettiin samat vohvelit ilmaiseksi toisen jäätelön oston yhteydessä niin sanotusti.

Hän on yllättynyt lujuudestani tällä kertaa. Tunnen itseni vähän hollantilaiselta kakaralta, joka ei anna kylmille syyrialaisille lapsille lämmintä puhdistusliinaa. Hullu, joka pian rentoutuu laajakuvatelevision edessä lämpimän juomansa kanssa.

Mutta Oy osaa myös päästä siitä tunteesta nopeasti eroon. Sanomalla, että annan jo tarpeeksi ulkomaisille hyväntekeväisyysjärjestöille.
Kuten hänen iäkäs thaimaalainen äitinsä, joka on asunut talossamme maaseudulla vuosia turhaan, eikä koskaan koputa turhaan, kun jääkaappi päättää muuttua kuumaksi kaappiksi tai monsuunin aikana räjähdyskouru lentää.

Syön siksi helvetin makaroneja hieman vähemmän syyllisin mielin.

Ja jos saan kyyneleet silmiini vähän myöhemmin, sillä ei ole mitään tekemistä Unicefin kanssa.