Eläminen kuin Buddha Thaimaassa, johtopäätös

Tässä osassa yritän kuvata, kuinka muut farangit kokevat Ubonin. Siitä tulee jonkin verran negatiivinen mielikuva, mutta se johtuu siitä, että se, mikä menee pieleen, saa automaattisesti enemmän huomiota kuin se, mikä menee oikein. Onneksi todellisuus on hieman positiivisempi kuin tässä hahmoteltu, mutta se antaa ainakin käsityksen siitä, mikä voi mennä pieleen. Myöskään syyllistä ei pitäisi olla, jos jokin menee pieleen, koska olen harvoin kuullut tarinan kahta puolta, joten kontradiktorista kuulemista ei ole tapahtunut. Ja tuomion nopea valmistaminen ei tietenkään ole koskaan viisasta.

Täällä ei ole todellista farang-yhteisöä. Aiemmin oli ryhmä, joka kokoontui kahdesti kuukaudessa Laithong-hotellissa Ubonissa käyttääkseen siellä buffetaamiaista ja saadakseen kiinni. COVID-tilanteen vuoksi tällä hetkellä ei ole enää buffetaamiaista, joten ryhmä voi olla lakannut toimimasta, mutta syrjään. Eräs ystävä kertoi minulle kerran, että hän oli käynyt siellä kerran, mutta se oli vain kerran, koska hän ajatteli, että se oli vain valittava ryhmä. Itselläni ei ole moista kokemusta, koska onneksi tuntemani farangit eivät valita.

Nyt esimerkkejä farangin ja thaimaalaisen välisistä suhteista.

Farang kävi välillä uimassa Mun-joessa, ja koska se oli yli 20 minuutin päässä, hän pysyi aina poissa yli tunnin. Mutta kerran hän tuli takaisin tavallista aikaisemmin, koska oli unohtanut jotain. Ja se, mitä lukija saattaa jo epäillä, osoittautui todeksi ja samana päivänä farang pakkasi tavaransa ja katosi.

Toinen farang jätti myös yllättäen thaimaalaisen vaimonsa/tyttöystävänsä asuttuaan yhdessä yli 5 vuotta, suureksi yllätykseksi palatakseen Pattayaan. Hänkään ei koskaan palannut. Itse epäilen, että hän oli hyvin tylsistynyt, koska hän asui aivan kylän ulkopuolella, jossa oli tietysti vähän tekemistä, ja kun tapasin hänet kerran paikallisilla markkinoilla, hän kysyi minulta, oliko tuo vierailu niille markkinoille minulle viikoittainen kohokohtani. Luulin, että kysymys oli huono merkki silloin.

Toinen hyvin toimeentuleva farang osti mukavan tontin Ubonin kaupungista ja rakensi sen ympärille korkean muurin. Paikalle rakennettiin iso talo, useita ulkorakennuksia ja suuri uima-allas. Hänellä oli myös 20 vuotta nuorempi vaimo. Mitä muuta hänelle voisi tapahtua? Tapahtunut oli, että alueelle avautui karaokebaari ja se pilasi hänen ilonsa pulahtaa uima-altaaseen. Valitettavasti kaikkea ei voi hallita pienelläkään rahalla. Törmäsin kerran samaan farangiin, kun hän tuli ulos japanilaisesta ravintolasta. Hän sanoi, että se oli hänen suosikkiravintolansa, ja hänellä oli tapana syödä siellä vähintään kerran viikossa. Ilman vaimoaan, koska hän ei pitänyt japanilaisista ruoista.

Jotkut thaimaalaiset naiset ovat riippuvaisia ​​rahapelaamisesta ja farangin vaimo/tyttöystävä oli jo menettänyt tällä tavalla melkoisen määrän rahaa, josta farang joutui maksamaan. Kerran tai kahdesti hänen piti jopa ostaa oma auto takaisin. Hän oli jo reilusti kuusikymppinen, mutta kävi silti muutaman kerran vuodessa ulkomailla konsulttina, ja onneksi hän ansaitsi tarpeeksi rahaa. Hän hyväksyi vaimonsa peliriippuvuuden.

Sitten oli farang, joka meni naimisiin thaimaalaisen naisen kanssa neljä kertaa ja aina lain edessä. Viimeinen nainen oli 30-vuotias, kun hän oli jo 70-vuotias, eikä sen tarvitse olla ongelma, mutta hänen tapauksessaan se oli. Hän halusi paljon vapautta ja lopulta niin paljon, että se (taas) päättyi eroon. Muuten hän jatkoi ystävällisiä yhteyksiä viimeiseen ja myös kolmanteen vaimoonsa. Taloudellisesti hän selvisi niistä avioeroista, koska hän vuokrasi aina talon ja hänellä oli hyvä eläke. Viimeisinä elinvuosinaan hän kärsi terveydestään ja siksi hän antoi thaimaalaisen naisen hoitaa ja ajaa itseään. Se näyttää minusta paremmalta ratkaisulta kuin päätyä vanhainkotiin tai vanhainkotiin Alankomaissa.

Tietysti on myös farangeja, jotka ovat olleet naimisissa thaimaalaisen kanssa 40 vuotta. Kyseisessä tapauksessa meni hyvin kaikki ne vuodet, kunnes nainen joutui sänkyyn. Naisen serkku oli halukas huolehtimaan siitä ja tuli asumaan farangin luo. Pian myöhemmin hän jopa jakoi makuuhuoneen farangin kanssa. Kaikki on hyvin, jos loppu hyvin, voisi melkein sanoa, ainakin farangille. Valitettavasti levisi huhuja, että vuoteessa olevaa naista ei hoidettu kunnolla, ja jotkut hänen ystävänsä – mukaan lukien hänen faranginsa – katsoivat häntä halveksuen.

Se ei ole vain farang-miehet, jotka solmivat suhteen thaimaalaisen kanssa. Kuulin myös menestyneestä farang-naisesta, jolla oli yritys Phuketissa ja joka oli menossa naimisiin Isaanin DJ:n kanssa. Hänen kotikylässään pidettiin isot juhlat ja vanhemmat saivat traktorin ja DJ:lle mukavan auton. Avioliitto kesti vain muutaman kuukauden, mutta en tiedä mikä meni pieleen.

Päätän kahdella esimerkillä, joissa asiat sujuivat hyvin useiden vuosien ajan ja menevät tietääkseni edelleen hyvin. Ensimmäinen esimerkki on 70-vuotias saksalainen, joka on asunut yli 10 vuotta noin 10 vuotta nuoremman thaimaalaisen kanssa. Vain erittäin mukava pari.

Toinen esimerkki on amerikkalainen, joka oli Thaimaassa Vietnamin sodan aikana ja tapasi siellä nykyisen vaimonsa. He ovat edelleen erottamattomia ja hän on itse hyvyys. Vain kaksi todella mukavaa ihmistä.

Valitettavasti tällainen suhde farangin ja thaimaalaisen välillä menee pieleen suhteellisen usein. Yksi syy voi olla se, että se koskee enimmäkseen vanhempia farangeja, jotka tulevat Isaniin. Ja "vanhempi" tarkoittaa yleensä vähemmän joustavaa. Ja sopeutumatta uusiin olosuhteisiin, siitä tulee vaikeaa. Esimerkiksi monet farangit kokevat olevansa thaimaa parempia, mitä voin myös maistaa joistakin Thaimaa-blogin reaktioista. Ja vaikka farangit ovatkin joissain suhteissa todellakin parempia kuin thai, se ei välttämättä tarkoita, että he olisivat parempia. Thai on luultavasti ylivoimainen muissa suhteissa. Esimerkkinä: vanhempi farang on yleensä hyvä mielenlaskennassa ja monissa tapauksissa parempi kuin nuori thaimaalainen. Tämä ei tietenkään ole ratkaisevaa paremmuuden kannalta, mutta se tekee hyvää itsetunnollesi (eikä siinä tietenkään ole mitään väärää). Tämä häiritsee myös minua hieman, koska maksaessani joitain elintarvikkeita olen joskus laskenut kokonaissumman ja minulla oli rahat valmiina ennen kuin kassa oli laskenut ne yhteen. Tein niin turhaan yrittäessäni tehdä vaikutuksen kassalle. Sellainen on tietysti vaaratonta, mutta jos sen takia voi vähemmän kunnioittaa thaimaalaisia, siitä tulee huono asia. Ja varmasti parisuhteessa kunnioituksella on ratkaiseva merkitys.

Toisaalta thaimaalainen voi myös tuntea itsensä paremmaksi. Ministeri Anutin näyttää joskus tämän (hyvin typerää häneltä tietysti). Joskus hän puhuu likaisista farangeista. Ja hänellä voi olla järkeä siinä. Monet thailaiset käyvät suihkussa kahdesti päivässä, eikä se ole vieläkään tapana Alankomaissa. Olen itse kasvanut viikoittaisessa pesussa, jossa lauantaina kuumaa vettä piti ostaa ämpäriin kaupasta altaan täyttämiseksi. Maanantaina se toistui, mutta pyykin takia. Farangit myös yleensä hikoilevat enemmän kuin thaimaalaiset, ja ne voivat myös tuoksua erilaiselta ja vähemmän houkuttelevalta kuin thai. Lisäksi turistit eivät usein pysty pukemaan puhtaita vaatteita ajoissa päälle, koska tämä voi myös johtaa hajuongelmaan. Mutta vaikka Anutin saattaa olla oikeassa, se on silti tyhmää.

Lopuksi: Isaanissa on tietysti edelleen mahdollista elää kuin Buddha. Se vaatii jonkin verran sopeutumiskykyä.