Koet kaiken Thaimaassa (222)

Tarinasarjassa, jonka julkaisemme jostain erityisestä, hauskasta, uteliaasta, koskettavasta, oudosta tai tavallisesta, jonka thaimaalaiset lukijat ovat kokeneet, tänään: "Foster Parents Plan and the cute Bum-Bim" 

BUM BIM

Minulla oli 7-luvulla thaimaalainen tyttöystävä. Hänen nimensä oli Bum-Bim, hän oli XNUMX-vuotias, asui isoäitinsä luona ja teki hauskoja asioita minun kustannuksellani. Kuten käydä koulua ja ahkerasti värjätä kuvia kaukaiselle hollantilaiselle sokeriisälle. Ainakin näin minulle vakuutti hänen hyvinvoinnistaan ​​huolehtinut järjestö Foster Parents Plan.

Toinen (ja aikuinen) thaimaalainen tyttöystäväni silloin ajatteli, että voisin siirtää ne kuukausirahat hänelle paljon paremmin. Loppujen lopuksi hän oli aivan yhtä thaimaalainen, yhtä köyhä ja etsii anteliasta lainanantajaa. Hän oli oikeassa, mutta ei ymmärtänyt sitä.

VIERAILLA

Myöhemmin tapasin kuitenkin nykyisen elämänkumppanini ja vaimoni Oy:n. Ja asiat muuttuivat.
Hän kuuli myös sijaislapsestani ja ajatteli, että minulla ei ollut varaa olla vierailematta Bum-Bimissa, kun itse vietin viikkoja tuhlaamalla rahaa Thaimaan tuholammikoissa.

Mainittuani heikosti suuren etäisyyden ja sitten kielimuurin hyvänä syynä olla lähtemättä, hän tarjosi spontaanisti palvelujaan tulkkina.
Se herätti heti päivän naurun, koska hänen puhuttu englantinsa sai hiilen punastumaan.
Mutta hän vaati, ja lopulta soitin Planille joka tapauksessa. Olimme tervetulleita, ja Plan järjesti tulkin. Tämä johti lopulta kahteen bussilippuun matkalle Pattayasta kaukaiseen Khon Kaeniin.

Todella pitkä matka. Asemilla pysähdyksissä huomasin, että ruokaa ja juomaa polkeville thaimaalaisille bussilla matkustava farang on lahja taivaalta. Allekirjoittajan kaltaiselle, joka on tottunut juomaan vain kupillisia kahvia vedettömillä hollantilaisilla asemilla, täydellinen ilmestys.
Jos olisimme menneet kaikkiin ojennetuihin tarjottimiin ja pullistuviin jääastioihin, emme olisi koskaan päässeet kauniiseen Khon Kaeniin. Johtuen antautumisesta sydämen ja maksan lihotukselle ennen sitä.

KIIREINEN

Kolmelta aamuyöllä saavuimme Khon Kaeniin unisena ja lyhyen polkupyörän riksan ajelun jälkeen (jonka aikana varhaisesta rautakaudesta voitelemattoman polkupyörän ketjun hionta piti meidät hereillä ) saavuimme hotelliin hieman myöhemmin.
Siellä vastaanottohenkilökunta onnistui myymään meille huoneen reilulla 2000 bahtilla per yö, kiireen varjolla. Se, että olisimme voineet pelata jalkapalloa ruokasalissa seuraavana aamuna lyömättä edes yhtäkään aamiaista syötävää hotellivieraa, oli yksityiskohta, mutta silti.

Seuraavana päivänä naispuolinen tulkki ja kaksi miespuolista saattajaa nousivat meidät pakettiautolla. Jälkimmäinen Bum-Bimin turvallisuuden vuoksi. Loogista, sillä loppujen lopuksi jokainen kalpea kasvo tuosta epämääräisestä ulkomaalaisesta saattoi sanoa, että hän tuli käymään sponsorilapsen luona.

Matkalla Bum-Bimin kotikaupunkiin torille varastoitiin nopeasti vielä muutama purkki Ovaltinea, laatikoita pesujauhetta ja kaksi kiloa tahmeaa karkkia. Lahjaksi perheelle. Isoäiti otti tavarat minulta vähän myöhemmin mustahampaisella hymyllä seisoen ujo Bum-Bimin vieressä. Suloinen lapsi, jonka kanssa tuskin vaihdoin kahta sanaa enempää.
Onneksi ystävä Oy tuli hänen kanssaan erittäin hyvin toimeen, mikä oli minulle suuri helpotus.

FARANGIN NINÄ

Tätä seurasi kävely läheiseen kouluun ja BB:n opettajan esittely. Ja hänen naiskollegansa.
Uteliaana vierailevasta farangista nämä naiset luopuivat välittömästi kaikista muista aktiviteeteista, jolloin kokonaiset luokkahuoneet ovat täynnä thaimaalaisia ​​tulevaisuuksia heidän kohtalonsa varaan.
Katsoessani heidän ohitse saatoin nähdä ja kuulla, että thaimaalaiset lapset tarttuivat järjestyksen ja auktoriteetin puutteeseen molemmin käsin potkaistakseen persettä.

Myöhemmin oman kävelysanakirjani kääntämisen jälkeen ymmärsin, että ilmaus "farang, chamuk jai" soveltui etuosaan. Mikä jälleen kerran todistaa, että koululaiset tuolloin ansaitsivat suuren passin havainnointiaineesta. Olin varma, että myös osasta "kiipeily koulun pöytään ja tehdä hauskoja kasvoja" jotkut valmistuisivat jonain päivänä cum laude.

Hitaasti tippuessani tuoliltani luokkahuoneen höyryävän kuumuuden läpi, sain tietoa BB:n koulusaavutuksista ja harrastuksista. Jälkimmäinen ei todellakaan ollut "mummon auttamista kotitöissä", kuten tulkki halusi minun uskovan. Ensimmäinen lapsi, joka hyppää ilosta, kun äiti huutaa auttamaan astioiden kanssa, ei ole vielä syntynyt.

PÄÄ

Puolen tunnin keskustelun jälkeen rehtori ilmestyi ruudulle. Pitkä, ylimitoitettu entinen armeija. Sisältää naamiointipuvun. Tälle (sanomattomat kiitokseni siitä) ei selvästikään ilmoitettu oudon kaverin saapumisesta Hollannista.
Hetken pelkäsin erittäin ankarasti, että tämä kaverin karhu poistaisi minut koulun pihalta. Päällikön ilkeimmästä katseesta johtuva pelko. Kumpi yleensä varataan töykeille kolporteereille tai töykeille takaluukkuille.

Joka tapauksessa, onneksi se sulasi myöhemmin, ja kun syke oli taas pudonnut alle kolmensadan, vietimme vielä tunnin kävelylenkillä koulupihalla. Ilmoitimme takaisin hotellin tiskille myöhemmin iltapäivällä iloisten kuvien kera Bum-Bimistä ja luokkatovereista.
Missä ruuhkahuippuista huolimatta huoneen avain luovutettiin meille hetkessä. Mistä muualta löytyy sellaista henkilökuntaa.

MUITA SUUNNITELMAA

Se oli ensimmäinen ja myös ainoa kerta, kun tapasin Bum-Bimin.
En ollut enää niin ihastunut Planiin. Ensinnäkin oli lievä sydänkohtaus, jonka olisin voinut säästää ilmoittamalla rehtorille.

Sitten kaksikko maksoi "vartijaa". Ketä en ole pakettiauton ajamisen lisäksi saanut kiinni tekemästä mitään hyödyllistä toimintaa.
Eli jos ei lasketa menneitä varjossa nukuttuja päiväuneja, pitsi-shagin polttamista, loputonta juttelua ja juopottelua.

Kun tähän lisätään vielä viestien kasautuminen Planin kaikkeen kiinni pitävistä jousista, johtajasta, jonka päiväpalkka oli enemmän tai vähemmän Balkenenden normi, ja se, että koko kylä kellutti saman Planin rahalla.
Joten Bum-Bim saattoi mennä kouluun univormussaan. Joten lopetin sokeripapin pelaamisen.

Joka kuukausi säästämälläni rahalla olin kuitenkin jo löytänyt loistavan muun kohteen.
Koska tällä kertaa menin sponsoroimaan ystävä Oy:tä.
Tulemaan Alankomaihin.

Tiukka suunnitelma, jos itse sanon.

Lähettäjä Lieven Kattestaart