Sukupuolisuhteet Kaakkois-Aasiassa menneinä aikoina

Sukupuolisuhteista Kaakkois-Aasiassa on kirjoitettu paljon, mukaan lukien Thaimaa. Voimmeko oppia jotain menneisyydestä? Millaista se oli 300-500 vuotta sitten? Ja näemmekö sitä nyt? Tai ei?

esittely

Thailandblogissa käydään usein kiivasta keskustelua miehen ja naisen suhteesta Thaimaassa, oli kyse sitten Thai-Thai- tai Farang-Thai-suhteista. Mielipiteet vaihtelevat toisinaan suuresti, varsinkin siitä, missä määrin ja missä määrin nämä suhteet ovat henkilökohtaisten vaikutusten lisäksi kulttuurisesti määrättyjä. Jos voimme olettaa, että kulttuuriset vaikutteet ovat jossain määrin pysyviä vuosisatojen ajan, ehkä voimme oppia tästä jotain, jos palaamme ajassa taaksepäin, erityisesti Aasian kolonisaatiota edeltävään aikaan, noin vuosilta 1450-1680.

Tätä tarkoitusta varten käänsin kaksi lukua nimeltä 'Sexual Relations' ja 'Marriage' Anthony Reidin kirjasta Southeast Asia in the Age of Commerce, 1450-1680 (1988). Jätän pois muutaman kohdan, suluissa henkilö, joka kirjoitti aiheesta ja/tai vastaava vuosi.

"Mitä enemmän miehellä on tyttäriä, sitä rikkaampi hän on"

Sukupuolten väliset suhteet osoittivat kuvion, joka erotti Kaakkois-Aasian selvästi ympäröivistä maista, erityisesti 1544- ja XNUMX-luvuilla. Islamin, kristinuskon, buddhalaisuuden ja konfutselaisuuden vaikutus ei ole juurikaan muuttunut naisten suhteellisen itsenäisyyden ja taloudellisen sitoutumisen kannalta. Tämä voisi selittää, miksi tyttärien arvoa ei koskaan kyseenalaistettu, kuten Kiinassa, Intiassa ja Lähi-idässä päinvastoin "mitä enemmän tyttäriä miehellä on, sitä rikkaampi hän on" (Galvao, XNUMX).

Kaakkois-Aasiassa myötäjäiset siirtyvät avioliiton mieheltä naispuolelle. Ensimmäiset kristityt lähetyssaarnaajat tuomitsivat tämän käytännön "naisen ostamiseksi" (Chirino, 1604), mutta se osoittaa varmasti, kuinka arvokasta naista arvostettiin. Myötäiset jäivät naisen yksinomaiseen omaisuuteen.

Toisin kuin kiinalaiset tavat, tuore pariskunta muutti usein naisen kylään. Tällainen sääntö oli Thaimaassa, Burmassa ja Malesiassa (La Loubère, 1601). Varallisuus oli pariskunnan käsissä, sitä hoidettiin yhdessä ja tyttäret ja pojat perivät tasavertaisesti.

Naiset osallistuivat aktiivisesti seurusteluihin ja seurusteluihin

Naisten suhteellinen itsenäisyys ulottui myös seksuaalisiin suhteisiin. Kaakkois-Aasian kirjallisuus ei jätä epäilystäkään siitä, että naiset osallistuivat aktiivisesti seurusteluihin ja vaativat seksuaalista ja emotionaalista tyydytystä yhtä paljon kuin antoivat. Jaavan ja Malesian klassisessa kirjallisuudessa Hang Tuahin kaltaisten miesten fyysistä vetovoimaa kuvattiin laajasti. "Kun Hang Tuah kulki ohi, naiset painivat miehensä syleistä nähdäkseen hänet." (Rassers 1922)

Yhtä tyypillisiä olivat maanläheiset riimit ja laulut, malaijiksi "patun" ja thai-kielellä "lam", joissa mies ja nainen yrittivät päihittää toisiaan huumorissa ja vihjailevia huomautuksia dialogissa.

Chou Ta-kuan (1297) kertoo, kuinka kambodžalaiset naiset reagoivat miehensä matkustaessa: "En ole aave, kuinka minun voidaan odottaa nukkuvan yksin?" Arkielämässä sääntönä oli, että avioliitto päättyi automaattisesti, jos mies oli poissa pidempään (puolesta vuoteen).

Seppele palloja peniksen ympärillä

Kuvaavin vahvistus naisten vahvasta asemasta on miehille tehty tuskallinen penisleikkaus parantaakseen vaimonsa eroottista nautintoa. Yksi varhaisimmista raporteista on kiinalaiselta muslimilta Ma Huanilta, joka kirjoitti seuraavan Siamin harjoituksesta vuonna 1422:

"Ennen XNUMX. vuotiaan miehille tehdään leikkaus, jossa peniksen terskan alapuolella oleva iho avataan veitsellä ja siihen laitetaan joka kerta helmi, pieni pallo, kunnes peniksen ympärille muodostuu rengas. Kuningas ja muut rikkaat ottavat tätä varten onttoja kultahelmiä, joihin on laitettu muutama hiekanjyvä, joka soi miellyttävästi ja jota pidetään kauniina…”.

Pigafetta (1523) oli niin hämmästynyt tästä, että hän pyysi useita miehiä, nuoria ja vanhoja, näyttämään penikseen. Kun hämmentynyt hollantilainen amiraali Van Neck (1609) kysyi muutamilta varakkailta thaimaalaisilta Pattanissa, mikä näiden kultaisten kilisevien kellojen tarkoitus oli, hän sai vastauksen, että "naiset kokevat niistä sanoinkuvaamattoman nautinnon".

Naiset kieltäytyivät usein menemästä naimisiin miehen kanssa, jolle ei ollut tehty tätä leikkausta. Kama Sutra mainitsee tämän menettelyn, ja se voidaan nähdä lingassa hindutemppelissä Keski-Jaavalla (15-luvun puoliväli). XNUMX-luvun puoliväliin mennessä tämä tapa kuoli Kaakkois-Aasian rannikon suurimmista kauppakaupungeista.

Häät; yksiavioisuus vallitsee, avioero on suhteellisen helppoa

Vallitseva avioliittomalli oli yksiavioisuus, kun taas avioero oli suhteellisen helppoa molemmille osapuolille. Chirino (1604) sanoi, että "10 vuoden Filippiineillä vietetyn vuoden jälkeen hän ei ollut koskaan nähnyt miestä, jolla oli useita vaimoja". Hallitsijoilla oli näyttäviä poikkeuksia tähän sääntöön: heidän kohdallaan naisten runsaus oli hyvä asemalle ja diplomaattinen ase.

Monogamia vahvistui suurimmassa osassa väestöä, koska avioero oli niin helppoa, että avioero oli suositeltava tapa lopettaa epätyydyttävä rinnakkaiselo. Filippiineillä "avioliitto kesti niin kauan kuin oli harmoniaa, he erosivat pienimmästäkin syystä" (Chirino, 1604). Samoin Siamissa: "Aviomies ja vaimo eroavat ilman suurta vaivaa ja jakavat tavaransa ja lapsensa, jos se molemmille sopii, ja he voivat mennä uudelleen naimisiin ilman pelkoa, häpeää tai rangaistusta." (esim. Schouten, van Vliet, 1636) Etelä-Vietnamissa ja Jaavassa naiset tekivät usein aloitteen avioerosta. "Nainen, joka on tyytymätön mieheensä, voi milloin tahansa vaatia avioeroa maksamalla hänelle kiinteän summan." (Arpajaiset, 1817)

Indonesia ja Malesia: monet avioerot. Filippiinit ja Siam: lapset jakautuvat

Nainen (tai hänen vanhempansa) piti kaikkialla alueella myötäjäiset, jos mies otti johtoaseman avioerossa, mutta naisen oli maksettava myötäjäiset takaisin, jos hän oli suurelta osin vastuussa avioerosta (1590-1660). Ainakin Filippiineillä ja Siamissa (van Vliet, 1636) lapset jaettiin, ensimmäinen meni äidille, toinen isälle jne.

Näemme myös tämän toistuvien avioerojen mallin korkeammissa piireissä. XNUMX-luvulla Makassarin hovissa säilytetty kronikka, jossa vallalla ja omaisuudella oli suuri rooli, osoittaa, kuinka avioeroa ei kuvattu yksinään voimakkaan miehen päätökseksi.

Melko tyypillinen naisura on Kraeng Balla-Jawaya, joka syntyi vuonna 1634 johonkin korkeampaan markassarian sukulinjaan. 13-vuotiaana hän meni naimisiin Karaeng Bonto-Marannun kanssa, joka oli myöhemmin yksi tärkeimmistä sotajohtajista. Hän erosi hänestä 25-vuotiaana ja meni pian naimisiin hänen kilpailijansa, pääministeri Karaeng Karunrungin, kanssa. Hän erosi miehestä 31-vuotiaana, luultavasti maanpaossa, minkä jälkeen hän meni kaksi vuotta myöhemmin naimisiin Arung Palakan kanssa, joka hollantilaisten avustuksella valloitti maansa. Hän erosi hänestä 36-vuotiaana ja kuoli lopulta 86-vuotiaana.

"Kaakkois-aasialaiset ovat pakkomielle seksistä"

Indonesian ja Malesian korkeat avioeroluvut, viime vuosisadan 23-luvulle asti yli 1837 prosenttia, johtuvat islamista, joka teki avioerosta miehelle erittäin helppoa. Tärkeämpää on kuitenkin naisten itsenäisyys, joka vallitsi kaikkialla Kaakkois-Aasiassa, missä avioero ei selvästikään voinut vahingoittaa naisen toimeentuloa, asemaa ja perhesuhteita. Earl (XNUMX) selittää sen tosiasian, että XNUMX-vuotiaat naiset, jotka asuvat neljännen tai viidennen aviomiehensä kanssa, hyväksyttiin jaavalaisyhteisöön täysin naisten nauttiman vapauden ja taloudellisen riippumattomuuden ansioksi.

1518-luvulle asti kristillinen Eurooppa oli suhteellisen "siveellinen" yhteiskunta, jossa keskimääräinen avioliitto-ikä, huomattava määrä sinkkuja ja pieni määrä avioliiton ulkopuolella syntyneitä. Kaakkois-Aasia oli monella tapaa tämän mallin täydellinen vastakohta, ja eurooppalaiset tarkkailijat havaitsivat tuolloin sen asukkaiden olevan pakkomielle seksistä. Portugalilaiset katsoivat, että malaijilaiset "rakastivat musiikkia ja rakkautta" (Barbosa, 1606), kun taas jaavalaiset, thaimaalaiset, burmalaiset ja filippiiniläiset olivat "erittäin halukkaita, sekä miehiä että naisia" (Scott, XNUMX).

Tämä tarkoitti, että esiaviolliset seksuaaliset suhteet hyväksyttiin ja kumpikaan osapuoli ei odottanut neitsyyttä avioliitossa. Pariskuntien piti mennä naimisiin ollessaan raskaana, muuten abortista tai lapsenmurhasta päätettiin joskus, ainakin Filippiineillä (Dasmarinas, 1590).

Eurooppalaiset ovat hämmästyneitä avioliiton uskollisuudesta ja sitoutumisesta

Toisaalta eurooppalaiset olivat hämmästyneitä avioliiton uskollisuudesta ja omistautumisesta. Banjarmasinin naiset olivat uskollisia avioliitossa, mutta sinkkuina hyvin väljiä. (Beeckmann, 1718). Jopa espanjalaiset kronikot, jotka eivät erityisen pitäneet filippiiniläisten seksuaalisesta moraalista, myönsivät, että "miehet kohtelivat vaimojaan hyvin ja rakastivat heitä tapojensa mukaisesti" (Legazpi, 1569). Galvao (1544) ihmetteli, kuinka molukkilaiset vaimot "pysyvät aina puhtaina ja viattomina, vaikka he kävelevätkin lähes alasti miesten keskuudessa, mikä näyttää lähes mahdottomalta tällaisen irstaillun kansan kanssa".

Cameron (1865) on luultavasti oikeassa nähdessään yhteyden Malaijin maaseudun avioeron helpon ja siellä avioliittojen arkuuden välillä. Naisten taloudellinen riippumattomuus ja heidän kykynsä paeta epätyydyttävästä siviilisäädystä pakottavat molemmat osapuolet tekemään parhaansa avioliiton säilyttämiseksi.

Scott (1606) kommentoi kiinalaista miestä, joka hakkasi vietnamilaista vaimoaan Bantenissa: "Tällaista ei koskaan voinut tapahtua paikalliselle naiselle, koska jaavalaiset eivät voi sietää vaimojen lyömistä."

Neitsyys on este avioliiton solmimiselle

Kummallista kyllä, naisten neitsyys nähtiin enemmän esteenä kuin voimavarana avioliiton solmimisessa. Morgan (1609) mukaan Filippiineillä oli ennen espanjalaisten tuloa (rituaali-?) asiantuntijoita, joiden tehtävänä oli kukkia tytöiltä, ​​koska "neitsyys nähtiin esteenä avioliitolle". Pegussa ja muissa Burman ja Siamin satamissa ulkomaisia ​​kauppiaita pyydettiin poistamaan kukka tulevista morsiameista (Varthema, 1510).

Angkorissa papit rikkoivat kalvonkalvon kalliissa seremoniassa aikuisuuteen ja seksuaaliseen toimintaan siirtymisen rituaalina (Chou Ta-kuan, 1297). Länsimainen kirjallisuus tarjoaa enemmän kannustimia kuin selityksiä tällaiselle käytännölle, sen lisäksi, että Kaakkois-Aasialaiset miehet suosivat kokeneita naisia. Mutta näyttää todennäköisemmältä, että miehet näkivät hymen-kalvon murtuman veren vaarallisena ja saastuttavana, kuten monissa paikoissa nykyäänkin.

Ulkomaalaisille tarjotaan väliaikainen vaimo

Tämä esiaviollisen seksuaalisen toiminnan ja helpon eron yhdistelmä varmisti, että väliaikaiset liitot prostituution sijaan olivat ensisijainen keino selviytyä ulkomaisten kauppiaiden tulvasta. Van Neck (1604) kuvaili Pattanin järjestelmän seuraavasti:

”Kun ulkomaalaiset tulevat näihin maihin liikeasioissa, miehet ja joskus naiset ja tytöt lähestyvät heitä kysyen, haluavatko he vaimon. Naiset esittelevät itsensä ja mies voi valita yhden, jonka jälkeen sovitaan hinta tietyksi ajaksi (pieni summa suureksi iloksi). Hän tulee hänen taloonsa ja on hänen piikansa päivällä ja hänen sänkytoverinsa öisin. Hän ei kuitenkaan voi seurustella muiden naisten kanssa, eivätkä he voi seurustella miesten kanssa… Lähtiessään hän antaa hänelle sovitun summan ja he eroavat ystävyydestä, ja hän voi löytää toisen miehen ilman häpeää.

Samanlaista käyttäytymistä on kuvattu jaavalaisilla kauppiailla Bandassa muskottipähkinäkauden aikana sekä eurooppalaisilla ja muilla Vietnamissa, Kambodžassa, Siamissa ja Burmassa. Chou Ta-kuan (1297) kuvailee näiden tapojen lisähyötyä: "Nämä naiset eivät ole vain sänkykavereita, vaan usein myyvät aviomiestensä toimittamia tavaroita kaupassa, joka tuottaa enemmän kuin tukkukauppa."

Katastrofaalinen ihastus hollantilaisen kauppiaan ja siamilaisen prinsessan välillä

Ulkopuolisten mielestä tällainen käytäntö oli usein outoa ja vastenmielistä. "Epäuskoiset menevät naimisiin musliminaisten kanssa ja musliminaiset ottavat uskottoman aviomiehekseen" (Ibn Majid, 1462). Navarette (1646) kirjoittaa paheksuvasti: "Kristityt miehet pitävät musliminaisia ​​ja päinvastoin." Vain jos ulkomaalainen halusi naimisiin hoviläheisen naisen kanssa, vastustettiin voimakkaasti. Tuhoisa rakkaussuhde hollantilaisen kauppiaan ja siamilaisen prinsessan välillä oli luultavasti syynä kuningas Prasat Thongin vuonna 1657 määräämään avioliittokieltoon ulkomaalaisen ja thaimaalaisen naisen välillä.

Useissa suurissa satamakaupungeissa, joissa oli muslimiväestö, tämän tyyppiset väliaikaiset avioliitot olivat harvinaisempia, ja niihin käytettiin usein orjanaisia, jotka voitiin myydä ja joilla ei ollut oikeutta lapsiin. Scott (1606) kirjoittaa, että kiinalaiset kauppiaat Bantenissa ostivat naisorjia, joilta he saivat monia lapsia. Sitten kun he palasivat kotimaahansa, he myivät naisen ja ottivat lapset mukaansa. Englantilaisilla oli sama tapa, jos voimme uskoa Jan Pieterszoon Coenia (1619). Hän iloitsi siitä, että englantilaiset kauppiaat Etelä-Borneossa olivat niin köyhiä, että heidän piti "myydä huoransa" saadakseen ruokaa.

Prostituutio syntyi vasta XNUMX-luvun lopulla

Prostituutio oli siksi paljon harvinaisempaa kuin väliaikainen avioliitto, mutta se syntyi suurissa kaupungeissa 1590-luvun lopulla. Prostituoidut olivat yleensä kuninkaan tai muiden aatelisten orjia. Espanjalaiset kertoivat tällaisista naisista, jotka tarjosivat palvelujaan pienistä veneistä "vesikaupungissa" Bruneissa (Dasmarinas, 1602). Hollantilaiset kuvasivat samanlaisen ilmiön Pattanissa vuonna 1604, vaikka se oli harvempaa ja kunniallista kuin väliaikaiset avioliitot (Van Neck, XNUMX).

Vuoden 1680 jälkeen thaimaalainen virkamies sai virallisen luvan Ayutthayan tuomioistuimelta prostituutiomonopolin perustamiseen, johon osallistui 600 naista, jotka kaikki olivat orjuutettuja eri rikosten vuoksi. Tästä näyttää olevan peräisin thaimaalainen perinne ansaita kunnollisia tuloja prostituutiosta (La Loubère, 1691). XNUMX-luvun Rangoonissa oli myös kokonaisia ​​"huorakyliä", kaikki orjatyttöjä.

Törmäys kristinuskon ja islamin ohjeiden kanssa

Tämä laaja seksuaalisuhteiden kirjo, suhteellisen vapaat esiaviolliset suhteet, yksiavioisuus, avioliiton uskollisuus, yksinkertainen tapa erota ja naisten vahva asema seksuaalisessa pelissä joutuivat enenevässä määrin ristiriitaan tätä aluetta hallitsevien suurten uskontojen ohjeiden kanssa, jotka vahvistuivat vähitellen.

Esiaviolliset seksisuhteet rangaistiin ankarasti islamin lain mukaan, mikä johti (erittäin) nuorten tyttöjen avioliittoon. Tämä oli vieläkin tärkeämpää varakkaalle kaupunkiliiketoiminnan eliitille, jossa panokset olivat korkeammat aseman ja varallisuuden suhteen. Jopa buddhalaisessa Siamissa, toisin kuin muu väestö, eliitti vartioi tyttäriään erittäin huolellisesti avioliittoon asti.

Kasvava muslimiyhteisö torjui naimisissa olevia seksuaalirikoksia. Van Neck (1604) oli todistamassa Pattanissa tapahtuneen traagisen tapauksen loppua, jossa malaijilainen aatelismies joutui kuristamaan oman naimisissa olevan tyttärensä, koska tämä oli saanut rakkauskirjeitä. Acehissa ja Bruneissa tällaisten kuolemantuomioiden on täytynyt olla melko yleisiä sharia-lain mukaan. Toisaalta Snouck Hurgronje mainitsee vuonna 1891, että tällaiset kaupunkieliitin äärimmäiset käytännöt olivat hädin tuskin tunkeutuneet maaseudun ulkopuolelle.

Suuri arabimatkaaja Ibn Majib valitti vuonna 1462, että malaijat "eivät näe avioeroa uskonnollisena tekona". Eräs espanjalainen tarkkailija Bruneissa totesi, että miehet saattoivat erota vaimostaan ​​"tyhmimmistä syistä", mutta avioero tehtiin yleensä molemminpuolisesti ja täysin vapaaehtoisesti, ja myötäjäiset ja lapset jaettiin keskenään.