Waille vai ei Waille?
Hollannissa kättelemme. Ei Thaimaassa. Täällä ihmiset tervehtivät toisiaan "wai". Taitat kätesi yhteen kuin rukouksessa, leuan korkeudella (sormenpäissä). Siinä on kuitenkin paljon muutakin…
"Kaikki siat on luotu tasa-arvoisiksi, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." George Orwellin mukaan elokuvassa Animal Farm. Mahdollisesti ja varmasti Thaimaassa. Jokaisella on erilainen sosiaalinen asema. Edes identtiset kaksoset eivät ole tasa-arvoisia: on vanhin sisarus ja nuorin sisarus. Vaikka ero syntymässä on viisi minuuttia, vanhin on 'phi sau' (vanhin veli/sisar) ja toinen on 'nong sau' (nuorin veli/sisar).
Okei, mutta mitä tekemistä sillä on tervehtimisen kanssa? Thaimaassa kaikki. Lännessä ei ole väliä, kuka ojentaa kätensä ensimmäisenä tervehtiessään. Thaimaassa sosiaalisesti alempi tervehtii aina sosiaalisesti korkeampaa. Hän tekee kunnioittavamman wai'n nostamalla sormenpäitä ja mahdollisesti kallistamalla päätä hieman alemmas. Sosiaalisesti ylivoimainen vastaa, että "wai", ja tekee niin hieman vähemmän.
Munkit eivät odota. Joskus he nyökkäävät. Muilta osin kaikki odottavat kaikkia muita sosiaalisesti suhteellisesta asemastaan riippuen. Opettajaa odottavat aina opiskelijat, mutta hän odottaa itse rehtoria tai korkeaa valtion virkamiestä. Lapset odottavat vanhempiaan ja niin edelleen.
Supermarketissa tai ravintolassa saat yleensä kunnioittavan wain kassalla. Siinä tapauksessa et odota takaisin! Nyökkää ystävällisesti tai hymyile. Se on enemmän kuin tarpeeksi.
Et huomaa sitä itse, mutta jos palautat wain, se on suunnilleen sama kuin vastata "Kiitos vierailustanne AH:ssa" syvästi kumartaen kassalle ja sanoa "ei, ei, ei, se oli erittäin ystävällistä sinusta" tehdä ostokseni kanssasi.
Lähde: Dutch Association Thailand
Kuninkaan HM on todellakin tarkoitus antaa munkille wai virallisissa tilaisuuksissa. Thaimaan hierarkiassa munkki Buddhan edustajana on kuninkaan yläpuolella. Munkki ei tietenkään odota takaisin.
Ver-wai-de tilanteet?
Ohjaavana periaatteenani on "teisinkö aloitteen kättelemään Alankomaissa"? Se ja tietysti ymmärrä, että Thaimaassa on erilaisia paikkoja, jotka ovat sinua korkeampia tai alempana iän, ammatin/arvon jne. perusteella. Kun menet ulos illalliselle, et kättele henkilökunnan kanssa, joten et heiluta automyyjä auttaa sinua Alankomaissa, jotta sinun ei tarvitse heiluttaa sitä ja niin edelleen. Hymy ja/tai nyökkäys kohteliaisuudesta riittää. Silloinkaan toteutus ei ole aina täydellinen ulkopuolisena (esimerkiksi sinun täytyy heiluttaa jotakuta paljon korkeammalla olevaa pitämällä käsiä korkeammalla ja taivuttamalla hieman enemmän kuin jonkun, joka on hieman ylempänä), mutta karkeasti toimii hienosti, jos et nolaa itseäsi. Osoittamalla hyvää tahtoasi ja aikomuksiasi et loukkaa ketään.
Waien, joskus näen ulkomaalaisia, jotka kävelevät koko päivän, postinjakajien luona vain ihmisten luona kadulla jne. jne. Mutta jos todella tarkkailee, thaimaalainen tuuli ei puhalla niin usein, olen. tuskin koskaan ensimmäinen, joka odottaa, kuten iäkäs thaimaalainen nainen, naapurit itkevät joskus, minä tietysti itken takaisin, mutta se on yleensä siinä.
Eikö kulttuurisesta näkökulmasta olisi kunnioittavampaa odottaa iäkkäitä naapureitasi heidän sijaansa? (Vai oletko "vanhempi" kuin naapurisi?) Tässä tapauksessa ikä on mittapuu, ymmärränkö?
Rakas Mike,
Sinun ei tarvitse odottaa kaikkia, eikä meidän käyttöä iäkkäille ihmisille.
Käden antaminen ei todellakaan ole sama kuin wai.
Sillä on enemmän arvoa, jos todella kunnioitat hieman enemmän joitain korkeampia ihmisiä, et vanhempia.
Jos saan ruokaa kaupasta, en anna wai (yksinkertaista).
Yksinkertainen nyökkäys tai kaunis katsekontakti kertoo kaiken, olipa tämä mies/nainen 16 vai 80.
Met Vriendelijke Groet,
Erwin
Rakas Erwin,
Lopetin puhaltamisen vuosia sitten.
Farangina sinä vain silmäilet.
johan
Minusta se on myös erityisen hygieeninen etu. ei ainakaan tarvitse kätteleä sellaista, joka tulee vessasta pesemättä.
Tai yskiminen ja röyhkeily hänen oikeassa kädessään levittää kaikki hänen bakteerikantansa sinuun.
Ehkä vähän likainen tarina, mutta katso ympärillesi.
Frank F
Kun joudun tilanteeseen itkemään jotakuta ja minulla on kädet täynnä, saatan tehdä juuri niin. Palautukseni ihmisille, jotka odottavat minua, on yleensä lyhyt ja matala.
En koskaan, koskaan tee sitä kaupassa. Ei edes lapsilla. Vanhemmat ihmiset taas.
Tämä on muuten äskettäin kirjoitettu myös Thaivisassa (englanninkielinen blogi Thaimaasta ja aika hyvä blogi). Pidin vastauksesta: pitäisikö minun odottaa takaisin, jos he odottavat minua: Wai not oli vastaus. Hieno leikki sanoilla.
Se on niin helppoa, waissa on todellakin eroa, varsinkin ikä vaatii, millainen wai sinun täytyy tehdä.
Katso tämä linkki, https://youtu.be/SRtsCuVqxtQ se alkaa noin 1 minuutista.
gr Cor
Voit myös antaa wain, ei tervehdyksenä, vaan kiitollisuuden ilmauksena. Jos joku, jota en muuten koskaan tervehtiisi waiilla, on auttanut minua hyvin kaupassa tai muualla, annan wain khopkhoen khrapilla.
Suurin hulluus on tehdä wai tovista baarimikko. Thaimaalainen, joka näkee farangin tekevän niin, vahvistuu hänen uskossaan, että farangit ovat HULUJA
Silti, vaikka se johtuu tietämättömyydestä ja "ei tehty", baarityttöä kohtaan on jotakin kunnioitusta. Saattaa myös tuntua siltä. Ihmisinä olemme tasa-arvoisia, tai ainakin meidän pitäisi olla.
Bert DeKort,
Myös baarimikko on henkilö, ja koska thaimaalaisia outoja ja idiootteja on, voit jakaa heidät myös farrang-luokkaan.
Ei ole tärkeää, mitä muut ajattelevat sinun tai minusta. Mielestäni syy on tärkeämpi.
Näen farangeja tekevän wai-juttuja silloin tällöin, esimerkiksi lapsia ja paljon nuorempia ihmisiä vastaan. He luulevat olevansa erittäin kohteliaita, mutta totta on päinvastoin. Monien farangien on vielä opittava, milloin heidän pitäisi ja milloin ei pitäisi tehdä wai.
Turistialueilla henkilökunta on usein jo "vakavasti" länsimaista.
Esimerkiksi kun raportoin tavalliseen hotelliini, työntekijät lähestyvät minua jo käsin ojennettuina. Jotkut ovat niin innoissaan, että he ojentavat kätensä aina, kun he pitävät ovea auki. Jossain vaiheessa siitä tuli vähän liikaa minulle, mutta ensimmäisenä henkilökunnan odottaminen ei tietenkään ollut vaihtoehto. Ratkaisin asian tervehtimällä lyhyesti noin 10 metrin päästä, ennen kuin käsi ojennettiin. He saivat sen heti ja ovat siitä lähtien tervehtineet iloisesti takaisin tai ensin.
Viihdyn harvoin, oikeastaan vain silloin, kun tunnen olevani erityisen kunnioitettu. Esimerkiksi kun baarissa, jossa juhlitaan synttäreitä ja jossa istuu kahdeksankymmentä ihmistä, minulle silti tarjotaan syntymäpäivän tärkein (sillä on myös hierarkia) syntymäpäiväkakku.
.
Tässä yhteydessä en voi olla jättämättä linkin Youtubessa olevaan videoon vuodelta 1919(!), joka kertoi vierailusta tuolloin korkeammissa siamilaispiireissä.
Palvelijat ja vieraat ryömivät kirjaimellisesti lattialla varmistaakseen, etteivät heidän päänsä nouse (istuvan) emännän päätä korkeammalle. Wain korkeudella on silloin ilmeisesti toissijainen merkitys, koska se on enemmän tai vähemmän välttämättä tehty maassa.
Näin sen näet - paitsi juhlatilaisuuksissa, joissa kuningas on läsnä - onneksi ei enää paljoa.
Video kestää lähes kymmenen minuuttia, ryömiminen näkyy klo 02:30 alkaen.
.
https://youtu.be/J5dQdujL59Q
Olin ainakin 25 vuotta sitten Diamond Cliff Resortissa Phuketissa, yhdessä Patongin parhaista hotelleista, ja henkilökunta ryömi silti ravintolaan melkein samalla tavalla kuin videolla. Jopa kahvia tilattaessa tarjoilija pysähtyi ensin etäälle vieraasta polvistumaan ja sitten siirtyi lanteilla vieraan pöytään, mikä oli minulle äärimmäisen tuskallista, koska silloin kun tämä kulttuuri oli vielä vieras. Kun vierailin tässä ravintolassa uudelleen 10 vuotta sitten ystäväni kanssa, koska halusin jakaa tämän kokemuksen hänen kanssaan, se oli jo lakkautettu ja mukautettu nykyaikaan. Se, mitä vielä näkee kaikkialla Thaimaassa ja mikä on edelleen osa hyviä tapoja, on se, että ihmiset kumartuvat automaattisesti ohi kulkiessaan ja osoittavat siten tiettyä kunnioitusta. Seremoniassa, jossa kuningas on mukana, on edelleen hyvä tapa liikkua pohjassa ja antaa Wai, joka laitetaan pään yläpuolelle, vain Buddhalle se on vielä korkeampi.
Valitettavasti Dick on oikeassa. Thaimaalaisilla on tämä tapa. Ja pidä sitä hyvin outona, äläkä ota sinua ollenkaan vakavasti. Jos poikkeat siitä. Sinulla on 5 eri vyötärötasoa. Mutta teillä on farangeja, jotka antavat lapselle tai kotitaloudelle korkeimman wain. Luota minuun, sinä nolaa itseäsi tällä tavalla. Ja he ajattelevat, että hänen täytyy olla hyvin alhainen vain houkutellakseen minua sillä tavalla. Niin se on heidän kulttuurissaan. Itse nostan aina vain käteni tervehtiäkseni naapuria tai naista, ja useimmat ovat kunnossa.
Hyvät toimittajat,
Tarinassa on suuri virhe.
"Siellä on vanhin sisarus ja nuorin sisarus. Vaikka ero syntymässä olisi viisi minuuttia, vanhin on 'phi sau' (vanhin veli/sisar) ja toinen on 'nong sau' (nuorin veli/sisko)'.
täytyy olla> phi-nong chaay/sau (veli/sisar)
Terveisin Joy
พี่น้อง phîe-nóng tarkoittaa jo veljiä ja siskoja (joka on olemassa myös englanniksi: sisarukset). Vain kun haluat erottaa veljen tai sisaren, chaaj tai săaw lisätään!
พี่น้อง phîe-nóng tarkoittaa jo veljiä ja siskoja (joka on olemassa myös englanniksi: sisarukset). Vain kun haluat erottaa veljen tai sisaren, chaaj tai săaw lisätään!
Viiden Thaimaassa vietetyn vuoden jälkeen en ole juurikaan muuttanut tapaani höpöttää... Ensinnäkin olen ulkomaalainen, ja sitten on thaimaalaiselle ymmärrettävää, etten aina tiedä milloin vaivautua. Toiseksi, olen myös vanhenemassa, joten minun ei tarvitse odottaa kaikkien kanssa. Nyökkään ja sekin hyväksytään.
Minusta todella merkittävää on se, kun ihmiset vartioivat myymälän tai ravintolan henkilökuntaa…. Tiedän heti, että he ovat lomalla. He ovat kuulleet tai nähneet ihmisten odottavan, mutta eivät vielä tiedä kenelle. Se kertoo jo jotain näistä ihmisistä.
Mutta usein minäkään en tiedä... rakas vaimoni kertoo minulle, teinkö sen oikein vai en, jotta voin silti oppia…
Se on vähän vaikeampaa. En odota kassaa normaalilla viestillä, vaan odotan esimerkiksi silloin, kun minulle on etsitty jotain erityistä. Tai pidemmän oleskelun päätteeksi kiittää siivoojaa hyvästä hoidosta. Ja sitten luultavasti ymmärrän sen joskus väärin, mutta niin kauan kuin en odota 10 metrin välein tai en koskaan wai, niin pääsen siitä eroon.
Saanko ehkä lisätä tämän Waihin.
Kahdeksantenalaisena minulle on kerrottu, että minun ei tarvitse palata Wai'iin, se toisi huonoa onnea.
Onko muilla kokemusta asiasta?
Terveisin,
Pierre Van Mensel
Pieni jatkoa yllä olevalle reaktiolleni: Kun pandemia puhkesi maailmanlaajuisesti kaksi vuotta sitten, kävi vielä selvemmäksi, että Wai on paljon parempi kuin kätteleminen kanssamme.
Yhtäkkiä aloimme antaa suudelmia ja etsiä kaikenlaisia vaihtoehtoja kättelyllemme, jotka tuntuivat yhtä naurettavia kuin todella toimivia.
Jotkut alkoivat lyödä nyrkkiään yhteen, kun taas toiset, vaikka meidät opetettiin aivastamaan myös kyynärpään sisäpuolelle, alkoivat tervehtiä lyömällä kyynärpäät yhteen.
Jälleen kerran, näit myös muiden tekevän sitä varpaillaan törmäävän yhteen, ikään kuin koko juttu ei olisi tarpeeksi naurettavaa.
Mikset vain antaisi Wai-tuotetta näiden outojen taivutusten sijaan, jotka eivät oikeastaan näyttäneet miltään?
Itse asiassa yllä olevat pohdinnat kaikista falangeista tuovat vain vähän apua parempaan ymmärtämiseen.
Länsimaista tervehtimistapaamme verrataan thaimaalaiseen.
Näin tehdessäni huomaan puhtaasti itämaisia eksoottisia näkökulmia, kuten länsimaalainen haluaa nähdä. Tino Kuis kutsuisi sitä orientalismiksi.
Toimittajat huomasivat sen selvästi. Et voi rinnastaa länsimaista tapaamme tervehtiä kädenpuristusta thaimaalaisen wai'n kanssa. Heidän kanssaan se on osoitus sosiaalisesta asemasta, tarkemmin sanottuna jollain tavalla alempi (iän, rahan, aseman, opintojen... jne.) henkilön on tehtävä wai. Joten se ei todellakaan ole tervehdys! Se on myös negatiivinen lähestymistapa.
Kun kättelet (eli kosketat jotakuta) kuten me, lähestyt häntä täysin tasa-arvoisesti. Me länsimaalaiset, jotka toimme absoluuttiset hallitsijamme rakennustelineeseen ja julistimme yksilöiden tasa-arvoa ja luokkien tasa-arvoa proletaarisen vallankumouksen kautta, emme voi mitenkään ymmärtää, miksi thaimaalaiset välillä ryömivät maassa tai tekevät itsensä hyvin pieneksi tervehtiessään heitä. Pidämme sitä nöyryyttävänä.
Me vapaat, riippumattomat, tasa-arvoiset, demokraattiset länsimaalaiset näytämme toisillemme yhdellä kädellä, ettemme ole toisiamme huonompia.
Meillä on kuitenkin myös kädenpuristuksessa asteikkoja, jotka osoittavat toiselle, missä suhteessa olemme, eli tervehditään positiivisella tavalla...
Puristamme kättä jäykästi, jos emme ole ystävä, puristamme lyhyesti tai matalammin tai hyvin pitkään, tartumme toista kädestä molemmin käsin, lisäämme halauksen, lyhyen tai pidemmän, vilpittömästi tai ei, ja kyllä, kun vanha neuvostoliitto rotat kohtaavat toisensa, voi tapahtua hyvin pitkä intiimi syleily.
Yhteenvetona: me länsimaalaiset oletamme, että olemme toistemme tasavertaisia... mutta osoitamme kädenpuristuksessamme kuinka kylmä tai kuinka lämmin suhteemme on, joten emotionaalinen asteikko.
Ja kyllä, käden kieltäminen on todella töykeää. Miten ratkaiset sen? Istu hyvin pitkän pöydän ääreen, etkä pääse sen ääreen, kuten Putin osoittaa.
Se johtui koronasta, kuulin. Ei, se oli jyrkkä tasa-arvon kieltäminen keskustelukumppanin kanssa.
Itse sanoisin, että thaimaalainen lähestymistapa perustuu paljon enemmän hierarkiaan ja hollantilainen/länsilainen paljon vähemmän, mutta ei 100%. On kirjoja ja kursseja täynnä, jotka yrittävät opettaa jollekulle hienompia kohtia siitä, kuinka lähestyä ja tervehtiä toisiaan liike- tai henkilökohtaisissa suhteissa. Tämän tarkoituksena on, että jätät positiivisen vaikutelman (liike)suhteeseesi, teet kantasi selväksi etkä pidetä tiskirättinä.
En pidä kansan- tai bisneskulttuurin oppimisesta kirjasta, joka on täynnä karkeita stereotypialuonnoksia, mikä saattaa olla hyödyllistä niille, jotka ovat hyvin epävarmoja ja pitävät mieluummin käsikirjasta kiinni sen sijaan, että kokevat ja keksivät sen itse. Jos jätämme huomiotta kirjojen ja kurssien viisaudet, väitän silti, että joku, yksinkertainen palkkaorja, jolla on tapaaminen valtionpäämiehen, pääministerin, johtajan jne. kanssa, käyttäytyy eri tavalla kuin silloin, kun kaksi ihmistä, jotka ovat enemmän tai vähemmän yhtäläinen toiminnaltaan, yhteiskuntaluokiltaan jne. Kyllä, myös Hollannissa. Thaimaassa tämä on tietysti suuressa määrin läsnä ja se ilmaistaan eri tavalla, mukaan lukien tapa tervehtiä ja osoittaa kunnioitusta.
lainaus:
' Me länsimaalaiset, jotka toimme absoluuttiset hallitsijamme rakennustelineeseen ja julistimme yksilöiden tasa-arvoa ja luokkien tasa-arvoa proletaarisen vallankumouksen kautta, on mahdotonta ymmärtää, miksi thaimaalaiset joskus kyykkyilevät maassa tai tekevät itsensä hyvin pieniksi tervehtiessään. Pidämme sitä nöyryyttävänä.
Me ja he. Vakuutan teille, että useimmat thaimaalaiset pitävät sitä taipumista ja kyykyttämistä nöyryyttävänä ja haluavat muuttaa sitä. Ymmärrän hyvin, miksi thaimaalaiset ryömivät edelleen ja haluavat päästä siitä eroon.
Alankomaissa on todellakin edelleen melkoinen hierarkia ja Thaimaassa pyritään lisäämään tasa-arvoa. Emme siis ole niin erilaisia. Mutta tuntuu hauskempaa aina korostaa 'erilaisuutta'.
Olen elänyt ja matkustanut Thaimaassa ja sen naapurimaissa 30 vuotta ja luettuani kaikenlaisia kirjoja ja sivustoja, olen oppinut tämän:
1. En koskaan heiluta ensin, ellei puhu munkin kanssa. En koskaan tapaa korkeamman aseman ihmisiä…
2. En halua lapsia
3. Ei ihmisiä ravintola-alalla ja kauppojen henkilökunnalla, koska he ovat lapsia
4. Ei ihmisiä, joilla on huonosti arvostettuja ammatteja; katulakaisukoneet, viemäripuhdistajat ja liikennepoliisi (ellei jälkimmäinen aloita rahalla…)
5. Poista myrkyllinen käärme puutarhastani ja saat kaikkien aikojen syvimmän wain (ja 200 bahtia…)
6. Olen 70-vuotias, eikä kukaan odota minulta wai'ta. Hymy on yhtä kiva.
7. Etiketti vaihtelee maittain ja jopa alueittain.
8. Epäselvän wain sijaan hymy on paljon parempi. Ja muutaman sanan puhuminen heidän kielellään on myös arvostettua.
Tarkalleen ottaen. Wai vai ei wai ei ole kovin tärkeää, mutta osoita kiinnostuksesi ja myötätuntosi. Hymy ja nyökkäys kertoo niin paljon.
"Älä vinku niin paljon, isä!" poikani sanoi usein, en todellakaan tiedä miksi… ja sitten antaisin hänelle sarkastisen wai'n. Kiitollinen wai on myös hyvä.