"Maalauksen takana": romaani rakkaudesta, velvollisuudesta, uskollisuudesta ja ohimenevyydestä

Kulap Saipradit (Kuva: Wikipedia)

Lisätietoja Lisätietoja
"Kuolen ilman, että kukaan rakastaa minua, mutta olen tyytyväinen, että on joku, jota rakastan"
Viimeiset sanat Kirati kirjoittaa Nopphornille kuolinvuoteellaan.

Maalauksen takana

"Maalauksen takana" on kirjoittanut Siburapha (Kulaap Saipradit, 1905-1974) juuri toista maailmansotaa edeltävinä vuosina. Se julkaistiin alun perin erissä päivälehdessä, mutta sen jälkeen se on painettu uudelleen kirjana neljäkymmentä kertaa ja on yksi thaimaalaisen kirjallisuuden tunnetuimmista ja kauneimmista romaaneista. Vuosina 1985 ja 2001 tarina kuvattiin ja vuonna 2008 sovitettiin musikaaliksi, jossa pääosassa oli Bie the Star.

Tarina alkaa katsomalla hyvin tavallista maalausta, joka kuvaa vuoristomaisemaa Mitakessa, Japanissa, jossa kaksi pientä hahmoa, mies ja nainen, istuvat kivellä. Sitten Nopphon kertoo tarinan maalauksen takana omin sanoin.

Nopphorn joutuu Kiratin loitsuun

Nopphorn on 22-vuotias thaimaalainen opiskelija Tokiossa, kun häntä pyydetään seuraamaan pariskuntaa kolmen kuukauden häämatkalle Japanin läpi. Momrachawong [kuninkaan lapsenlapsenlapsen titteli] Kirati 35-vuotiaana meni naimisiin yhtä aristokraattisen Chao Khun Athikaanbodin kanssa, joka oli häntä viisitoista vuotta vanhempi.

Nopphorn joutuu ensimmäisestä tapaamisesta lähtien kauniin, hurmaavan ja älykkään Kiratin lumoihin, ja rakkaus syvenee ja kukoistaa heidän monissa kohtaamisissa ja keskusteluissa jälkeenpäin. Vaellusretken aikana Mitaken luonnonpuistossa hän ilmoittaa rakastavansa häntä ja suutelee häntä intohimoisesti. Vaikka hän jakaa intohimonsa, hän torjuu sen vetoamalla velvollisuuteensa ystävälliseen ja huomaavaiseen aviomieheensä, jota hän ei muuten todellakaan rakasta.

Muutamaa viikkoa myöhemmin pariskunta Kirati ja Chao Khun palaavat Thaimaahan. Nopphorn kirjoittaa intohimoisia kirjeitään, joihin hän vastaa suurella lämmöllä ja osoittaa rakkautensa ilman, että hän koskaan sano sitä. Nopphornin rakkaus hiipuu, kirjeenvaihto horjuu. Chao Khun kuolee ja Nopphorn kirjoittaa Kiratille myötätuntoviestin.

Kirati kuolee ja Nopphorn löytää kirjeen, jossa on rakkausilmoitus

Seitsemän Japanissa vietetyn vuoden jälkeen Nopphorn palaa Thaimaahan, jossa hän menee naimisiin Parin, hänen isänsä valitseman kihlatun seitsemän vuoden ajan. Hän tekee kiusallisia vierailuja Kiratissa. Vähän myöhemmin Nopphorn kutsutaan Kiratin kuolinvuoteelle, joka terminaalista tuberkuloosia sairastavana mainitsee jatkuvasti Nopphornin nimen kuumeisina hetkinä. Kun Kirati kuolee, Nopphorn löytää muistiinpanon, jossa on yllä olevan lainauksen teksti.

Lyhyt elämäkerta ศรีบูรพาsta (Siburapha, kirjaimellisesti 'kunniakas itä')

Hän syntyi vuonna 1905 köyhään perheeseen ja kävi kuuluisaa rikkaiden ihmisten koulua, Thepsirin, hän kirjoitti useita kirjoja vuodesta 1928 ja meni myös journalismiin. Tätä työtä varten hän matkusti Japaniin ja Australiaan.

Sodan jälkeen hän perusti "rauhanliikkeen", joka vastusti Korean sotaa ja ydinaseita ja vaati myös lehdistönsensuurin poistamista. Hän oli sosialisti ja vastusti ensin kuninkaallisia ja myöhemmin sotilaallisia diktaattoreita, kuten Phibun ja Sarit.

Vuonna 1951 hän vieraili Isaanissa useiden "rauhanliikkeen" ystäviensä kanssa jakamassa ruokaa ja peittoja Surinissa tulvan aikana. Kun he palasivat Bangkokiin, hänet pidätettiin sadan muun "kommunistisen johtajan" kanssa ja vangittiin viideksi vuodeksi.

Vuonna 1958 Kulaap johti valtuuskuntaa Pekingiin. Kun muut valtuuskunnan jäsenet palasivat Thaimaahan, heidät pidätettiin ja vangittiin. Kulaap päätti jäädä Kiinaan, missä hän kuoli vuonna 1974. Hänen poikansa Surapan meni naimisiin Pridi Phanomyongin tyttären Waneen kanssa.

Muutamia kohtia kirjasta

Nopphornin ja Kiratin keskustelu heidän hotellinsa puutarhassa Chao Khunista, Kiratin aviomiehestä.

(Nopphorn) …”Olen tuntenut hänet pitkään. Hän on erittäin mukava mies. Siksi sinun täytyy rakastaa häntä hyvin paljon.
Nyt oli Kiratin vuoro olla hetken hiljaa. "Pidän hänestä samalla tavalla kuin lapset ystävällisestä vanhemmasta miehestä."
"Et sanonut mitään rakkaudesta. Tarkoitan rakkautta miehen ja vaimon, miehen ja naisen välillä.
"Olet nähnyt, mikä minä olen ja mikä Chao Khun on. Ikäeromme on suuri. Se on kuin vuori, joka estää rakkauden meidän välillämme ja estää rakkauttamme toteutumasta.
"Mutta rakkaus vanhan miehen ja nuoren naisen välillä on mahdollista, eikö niin?"
"En usko kahden sellaisen ihmisen väliseen rakkauteen. En usko, että se on todella mahdollista, ellemme kuvittele sen olevan mahdollista, ja se voi olla väärinkäsitys.
"Mutta sinä olet onnellinen avioliitossasi. Ja silti sanot, ettet tapaa rakkaudessa.
………”Kun nainen on kohtuullisen tyytyväinen, hän ei käsittele rakkauden ongelmaa. Mitä muuta hän haluaa niin kauan kuin hän on onnellinen, rakkauden kanssa tai ilman…..Rakkaus voi tuoda katkeruutta ja kipua elämäämme……..Haluatko tietää miksi menin naimisiin hänen kanssaan? Se on pitkä tarina, liian pitkä tälle illalle.
Myöhemmin hän kertoo, miksi hän meni naimisiin Chao Khunin kanssa. Hän halusi paeta ahdistavaa aristokraattista ympäristöä, johon hänet suljettiin. Hänen avioliittonsa antoi hänelle tietyn määrän vapautta.

Nopphorn ja Kirati retkeilevät Mitaken luonnonpuistossa. Piknikin jälkeen Kirati sanoo:
…"En tuskin pysty kävelemään takaisin."
"Kannan sinut", sanoin. Nousin ylös ja laitoin käteni hänen vartalonsa ympärille tukeakseni häntä. Hän kieltäytyi avustani pehmeällä äänellä, mutta en kuunnellut. Kun hän nousi, pidin hänen kädestä, olin lähellä häntä. "Oletko onnellinen?" kysyin.
"Kun katson puroa siellä, luulen, että olemme kiivenneet pitkän matkan. Mietin, onko minulla energiaa palata takaisin.
Liikuin lähemmäs häntä niin, että ruumiimme melkein koskettivat. Kirati nojasi setriä vasten. Tunsin sydämemme hakkaavan rajusti.
"Kun tulemme kotiin, piirrän tänne kahdesta hahmosta", hän sanoi.
"Olen niin onnekas saadessani olla niin lähellä sinua."
"Ja milloin aiot päästää minusta irti, jotta voimme pakata?"
"En halua päästää sinua menemään." Painoin hänen vartaloaan minua vasten.
"Nopphorn, älä katso minua tuolla tavalla." Hänen äänensä alkoi täristä. 'Anna minun mennä. Tunnen nyt olevani tarpeeksi vahva seisomaan omilla jaloillani.
Painoin kasvoni hänen pehmeitä ruusuisia poskiaan vasten. En pystynyt enää hallitsemaan itseäni. Vedin hänet itseäni vasten ja suutelin häntä intohimoisesti. Hetkeksi vaivuin unohduksiin.
Kirati irtosi otteestani ja työnsi minut pois hänestä. …. Hän nojasi puuta vasten ja huohotti kuin olisi kävellyt pitkän matkan ja ollut väsynyt. Hänen ruusuiset poskensa olivat tummemmat kuin auringonpolttamat.
"Nopphorn, et tiedä mitä teit minulle juuri", hän sanoi, hänen äänensä edelleen vapisevana.
"Tiedän, että rakastan sinua."
"Onko silloin sopivaa, että ilmaiset rakkautesi minua kohtaan tällä tavalla?"
"En tiedä mikä on sopivaa, mutta rakkaus valtasi minut ja melkein menetin järkeni."
Kirati katsoi minua surullinen katse silmissään. 'Ilmoitatko aina rakkautesi, kun olet poissa mielestäsi? Etkö tiennyt, ettei ole mitään, mitä kadut myöhemmin, kuin ne asiat, joita teet, kun olet poissa mielestäsi?

Muutama päivä myöhemmin.
"Meidän ei olisi koskaan pitänyt tavata", Kirati sanoi haikeasti, enemmän itselleen kuin minulle. "Alussa se oli niin kaunista, mutta nyt se on muuttunut kidutukseksi."

Nopphornin ensimmäinen kirjain.
"Melkein tulin hulluksi, kun laiva hiipui hitaasti kaukaisuuteen enkä voinut enää nähdä kasvosi kauneutta. Melkein pyörtyin laiturilla, kun en enää nähnyt heiluttavaa kättäsi…………Ymmärrän vasta nyt sen kauhean totuuden, että vaikka kysyin sinulta monta kertaa, et koskaan sanonut, rakastatko minua vai et. Tiedän, että hiljaisuutesi ei tarkoittanut, että hylkäsit rakkauteni. Halusin sinun sanovan sen selvästi. Jos vain kertoisit minulle, että rakastat minua, se olisi elämäni suurin onni. Pystytkö täyttämään toiveeni, pyydän teitä?'

Kiratin ensimmäinen vastaus kirjeellä.
"Jos et ole vielä jäähtynyt, niin minun täytyy neuvoa sinua kirjoittamaan kirjeesi jääkaapissa tai ulkona lumen sateen tullen."

Nopphornin toinen vierailu Kiratissa Bangkokissa.
"Kirati, minulla on sinulle jotain kerrottavaa."
"Toivottavasti se on hyvä uutinen. Sillä täytyy olla jotain tekemistä työsi edistymisen kanssa. Hän odotti kiinnostuneena vastaustani.
'Ei. Se on hyvä uutinen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä työni kanssa. Olen varma, että tulet iloiseksi kuullessani, että olen pian menossa naimisiin. Hän näytti hieman järkyttyneeltä, ikään kuin hän ei olisi odottanut tätä uutista.
'Oletko menossa naimisiin?' hän toisti epävarmasti. "Se on nainen, jota odotit Bangkokissa, eikö niin?"
"Ai, tiesitkö jo sitten?"
'Ei, minulla ei ollut aavistustakaan. Arvasin vain. Oletteko tunteneet toisenne pitkään?
"Hän on kihlattuni."
'Mistä lähtien?' Kiratin kasvot ilmaisivat epäilyksen sen sijaan, että he loistivat onnesta.
'Seitsemän tai kahdeksan vuotta. Juuri ennen kuin lähdin Japaniin.
"Mutta koko sen ajan, kun olin kanssasi Tokiossa, et koskaan puhunut minulle sanaakaan kihlatuista."

Kuolinvuoteessaan Kirati antaa maalauksen Mitake Nopphornille.
"Muistatko mitä siellä tapahtui, Nopphorn?"
"Rakastuin sinne", vastasin.
"Rakastuimme siellä, Nopphorn", hän sanoi ja sulki silmänsä. "Sinä rakastuit siellä ja rakkautesi kuoli siellä. Mutta jonkun muun kanssa se rakkaus elää edelleen laihtuneessa ruumiissa. Kyyneleet valuvat hänen suljettujen silmäluomien takaa. Kirati istui edelleen väsyneenä. Katsoin sitä ruumista rakkaudella ja surulla……
Kirati kuoli viikkoa myöhemmin. Olin hänen kanssaan niinä pimeinä aikoina, hänen ystäviensä ja läheisten sukulaistensa kanssa. Juuri ennen loppua hän pyysi kynää ja paperia. Hän halusi sanoa jotain, mutta hänen äänensä kieltäytyi, joten hän kirjoitti: Lisätietoja "Kuolen ilman, että kukaan rakastaa minua, mutta olen tyytyväinen, että on joku, jota rakastan"

ศรีบูรพา, ข้างหลังภาพ, ๒๕๓๗
Siburapha, Maalauksen takana, Silkworm Books, 2000

– Uudelleenlähetetty viesti –