Khun Chang Khun Phaen, Thaimaan kuuluisin legenda – osa 3

Khun Phaenin patsas Suphan Burissa

Thaimaan kuuluisin eepos kertoo traagisesta rakkauskolmiosta Khun Changin, Khun Phaenin ja kauniin Wanthongin välillä. Tarina juontaa juurensa luultavasti 17-luvulle ja oli alun perin suullinen tarina täynnä draamaa, tragediaa, seksiä, seikkailua ja yliluonnollista. Ajan myötä sitä on jatkuvasti muokattu ja laajennettu, ja se on pysynyt suosittuna ja viihdyttävänä eeposena kiertävien tarinankertojien ja trubaduurien kertomana. Siamilaisessa hovissa XNUMX-luvun lopulla tarina tallennettiin ensimmäisen kerran kirjallisesti. Näin tästä kuuluisasta tarinasta luotiin standardoitu, desinfioitu versio. Chris Baker ja Pashuk Phongpaichit käänsivät ja mukauttivat tämän tarinan englanninkieliselle yleisölle ja julkaisivat "The Tale of Khung Changin, Khun Phaen".

Osa 3 tänään.

Khun Phaen ja Wanthong riitelevät

Phlai Kaeo palasi pääkaupunkiin kaukaa pohjoisesta, missä hän luovutti sotasaaliin kuninkaalle. Ayutthayan kuningas oli erittäin tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin ja Phlai Kaeo sai siksi virallisen tittelin Khun Phaen. Hän sai myös ylellisesti koristellun veneen. Kaeo tai sen jälkeen Khun Phean saattoi Laothongin ja tämän kaksi palvelijaa veneeseen. Tämä oli varustettu katolla ja verhoilla ja suojasi siten auringolta ja mahdollisesti uteliailta katseilta. Khun Phaen ei malttanut odottaa näkevänsä Wanthonginsa uudelleen, hänen vaimonsa oli hänen mielessään koko matkan ajan. Vene saapui Suphaniin ja Wanthong kiirehti laiturille. Phaen työnsi päänsä verhojen ulkopuolelle ja näki Wanthongin lähestyvän. "mitä hänelle kuuluu? Hän näyttää niin laihalta! Onko hänen täytynyt kärsiä yksinäisyydestä?" Wanthong antoi miehelleen wai'n ja heittäytyi hänen jalkojensa juureen itkien. "Mikä Phim vaivaa? Mitä taakkaa kannat sydämelläsi?"

”Sydämeni on kuin piikki puhkaisee, minun on vaikea sanoa tätä… Morsiustalomme on raunioina. Paras ystäväsi on pettänyt sinut. Khun Chang kertoi äidilleni, että sinut tapettiin ja vihollinen puukotti kuoliaaksi. Todisteena hän näytti uurnan, jossa oli luujäänteitä. Tämä sai minut erittäin vakavasti sairaaksi, ja apottin neuvosta vaihdoin nimeni Wanthongiksi. Tämän seurauksena hän toipui nopeasti. Chang kuitenkin varoitti, että leskenä minut viedään palatsiin kuninkaallisena omaisuutena. Ainoa tie ulos oli avioliitto, hän sanoi. Äitini ei tiennyt, että se oli ovela temppu, ja hänellä oli mielessään vain hänen rahansa. Siksi hän meni naimisiin Khun Changin kanssa seitsemän päivää sitten, mutta en ole vielä päässyt hänen häätaloonsa."

Phaen oli raivoissaan: "Kuinka ystävä voi tehdä tämän minulle?! Kaikki tietävät, että olet vaimoni ja se kaljupää luulee voivansa viedä sinut pois? Minä opetan hänelle! Ja sinä, Wanthongini, että et edes seitsemän päivän jälkeen ole mennyt hänen morsiustaloonsa, on ihanaa! Joka toinen nainen oli menettänyt kunniansa tähän mennessä, olet upein nainen koko Ayuttayassa! Mutta hemmetti Chang, vaimoni varastaminen on kuin hyökkäys henkilööni. Minä opetan hänelle!" Hän veti miekkansa ja nosti sen taivaaseen.

Verhon takaa Laothong näki miehensä vaahtoavan raivosta. Hän pelkäsi, että hän voisi vahingoittaa jotakuta raivossaan ja astui laiturille pysäyttääkseen hänet. "Odota, rauhoitu, mieti tarkkaan ennen kuin toimit. Muuten joudut kaikenlaisiin ongelmiin, vaikka olet kuullut vain yhden puolen tarinasta. Entä jos osapuolten välillä on jonkinlainen suostumus? Se saattaa selittää, mitä tämä mies teki." Wanthongi iski salama tuosta huomautuksesta: "Kuka sinä luulet olevasi?! Kerron miehelleni hieman, mitä hänen pitäisi tehdä tai ei. Ihan kuin tietäisit täydellisesti mikä on oikein ja mikä väärin. Ja sitten etsi jotain epäilyttävää tämän takana… Sir, onko tämä vaimosi vai kenties joku rakastajatar? Ehkä kaukainen perhe? Vai kidnappasitko orvoksi jääneen laosilaisen pohjoisesta?".

"Wanthong, tämä on vaimoni Chomthongista. Minulla ei ole salaisuuksia. Hänen vanhempansa pyysivät minua naimisiin hänen kanssaan, hänen nimensä on Laothong. Toin hänet tänne, jotta hän voisi osoittaa kunnioitustasi. Ole hyvä ja rauhoitu. Laothong antaa Wanthongille käskyn. Wantthong osoittaa ymmärrystä. Jos on jotain, keskustelemme siitä myöhemmin."

"Tarpeeksi! En halua saada häneltä yhtään wai-a. Että minun pitäisi tällä tavalla oppia, että olet palkannut toisen vaimon, ja sitten kuulla myös kaikenlaisia ​​syytöksiä. Hän saa aikaan vain hämmennystä. Enkö voi olla loukkaantunut?" Laothong saattoi hengittää tulta, kun hän kuuli Wanthongin puhuvan ja huudahti vihassa: ”En tiennyt, että olet hänen ensimmäinen vaimonsa. Yritin vain rauhoittaa miestäni. En ole muuta kuin pelkkä laosilainen viidakosta. Tässä, anna minun odottaa. Älä suutu". Naiset menivät toistensa hiuksiin ja rumat sanat lensivät edestakaisin.

Murtautuessaan sisään Phaen sanoi: "Haluatko pitää itsesi kurissa. Etkö pelkää minua, omaa miestäsi?" Wanthong ampui takaisin: "Haluatko lyödä minua? Outoa, ettet ole koskaan ennen nähnyt tällaista käytöstä. Minulle on nyt selvää, ettet todella rakasta minua. En anna sinun kävellä ympärilläni! Tämä laiska Lao, liskojen ja sammakoiden syöjä, saa minulta iskun!" Wanthong vastusti, mutta Laothong perääntyi juuri ajoissa ja Wanthong löi miehensä täyteen kasvoihin. "Olet niin täynnä itseäsi, Wanthong, että melkein leikkasin Khun Changin palasiksi, mutta juuri SINÄ huijaat täällä. Kuole Wantong!" Hän löi jalkojaan ja veti miekkansa.

Järkyttynyt Wanthong ryntäsi takaisin taloon ja heittäytyi sängylle itkien. "Voi Phlai Kaeo, miksi yritin pitää itseäni sinusta? Tunteiden vallassa hän tarttuu köyden palaan. "Olet hylännyt minut, enkä pian pakene elämää Khun Changin kanssa. Mies, jota kohtaan en tunne yhtään mitään. Minusta tulee suuri häpeä. Miten voin vielä nyt kunnioittaa itseäni? Kuolema on parempi ratkaisu. Tässä elämässä menetin sinut, anna minun kuolla ja odotan sinua seuraavassa elämässä." Wanthong sitoi köyden hänen kaulaansa ja hirtti itsensä.

Sillä hetkellä palvelija astui sisään, huusi ja huusi apua. Khun Phaen ei tehnyt mitään, "En jää kaipaamaan Wanthongia", kääntyi ja lähti Laothongin ja heidän palvelijoidensa kanssa. Khun Chang hyppäsi apuun ja pelasti Wanthongin hengen.

Wanthong pysyi surullisena eikä lähtenyt kotoa päiviin. Sitten hänen äitinsä oli saanut tarpeekseen: ”Et tiedä, mikä on sinulle hyväksi, ylimielinen lapsi! Tuo miehesi juoksi toisen naisen kanssa eikä tule takaisin. En halua sinua enää tänne. Miksi teet niin suuren summan Changin kaljusta päästä nyt? Hänen kanssaan sinulla on mukava elämä. Pieni kurjuus, lopeta vinkuminen kuin pieni lapsi." Äiti raahasi Wanthongin morsiustaloon ja pakotti hänet sisään. Khun Chang tarttui häneen ja veti hänet innokkaasti sisään. "Tänään olen vihdoin seitsemännessä taivaassa!" Wanthong huusi "Khun Chang yrittää hyökätä minua vastaan! Khun Phaen, auta minua! Auta! Päästä irti minusta, sinä roskat! Pääsi on kuin kuivattu kookospähkinä!" Mutta Khun Chang ei huomioinut hänen vastarintaansa, tarttui häneen kaulasta ja paini hänet sängylle. Wanthongia kierretty ja vasaralla seinään. Taivas repeytyi, sade satoi kauhoissa ja tulvi koko maan. Alastomana ja yksin hän itki tuntikausia. Hänen ajatuksensa ajautuivat miehelleen ja hän ei halunnut muuta kuin kuolemaa. Häpeästä hän ei näyttänyt itseään ulkona kahteen päivään. Tästä eteenpäin hänen oli pakko asua Khun Changin kanssa. Hänen sydämensä oli särkynyt, hänen silmänsä täynnä kyyneleitä.

Khun Phaen asui Laothonginsa kanssa, mutta muutamaa päivää myöhemmin hänen ajatuksensa ajautuivat Wanthongiin. ”Käytin harkitsemattomasti, teinkö oikein, kun hylkäsin vaimoni? Ehkä olen vielä ajoissa, eikä hän ole vielä saanut häntä." Phaen päätti vierailla Khun Changin morsiustalossa. Siellä hän keihäs sisällä ja näkee Laothongin makaamassa sängyllä Khun Changin kanssa. "Possut, kuinka hän kehtaa! Uusi mies on jo hankittu. Että niin kaunis nainen voi olla niin sydämetön. Minun ei olisi pitänyt mennä yksin hänen ulkonäkönsä mukaan. Tulin tänne hakemaan sinua, mutta nyt olet jo sekaisin. Miksi minä silti haluaisin hänet?" Hän lausui mantran, hiipi sisään ja harkitsi nukkuvan pariskunnan tappamista. Lopulta hän sitoi nämä kaksi alasti, puolustuskyvyttömänä ja nöyryytettynä. Sitten hän lähti.

Khun Phaen menettää Laothongin

Kului yli kuukausi, ja sitten tuli sana Ayutthayasta. Chang ja Phean kutsuttiin ilmoittautumaan jatkokoulutukseen ja palvelutehtäviin pääkaupunkiin. Jäljelle jäänyt Laothong kärsi kovasta kuumeesta ja leijui useita päiviä kuoleman partaalla. Lääkärit eivät voineet auttaa häntä, ja sana lähetettiin Khun Phaenille. Kuultuaan huonot uutiset hän tunsi aviomiehenä velvollisuutensa palata kotiin. Khun Phaen oli kuitenkin töissä ja pyysi Khun Changia ottamaan kierroksensa. Chang vastasi: "Älä huoli ystäväni, voin tehdä sen helposti." Khun Phaen oli tuskin lähtenyt, kun palatsin vartija sai tietää, ettei hän ollut paikalla. Kuningas oli raivoissaan: "Eikö hän pelkää minun valtaani? Kyse on siitä, että hän teki paljon hyvää, tai hänen päänsä meni rikki. Anna sille ylimieliselle Khun Phaenille opetus, karkota hänet palatsista, lähetä hänet laitamille. Ota hänen vaimonsa kiinni." Ja niin se tapahtui.

Khun Phaen heitti miekan, ostaa hevosen ja löytää haamupojan

Khun Phean oli yksinäinen ja yksinäinen nyt. Se sai hänet kaipaamaan ensimmäistä vaimoaan, Wanthongia, enemmän kuin koskaan. Niinpä hän suunnitteli sieppaakseen hänet Khun Changilta. "Jos Khun Chang tulee perässäni, tapan hänet. Pelkään vain kuningasta. Entä jos hän lähettää joukkoja perässäni? Minun täytyy pystyä puolustamaan itseäni. Jos he eivät osoita minulle armoa, tapan myös heidät. Takoan miekan, ostan hevosen ja etsin henkipojan. Silloin voin taistella mitä tahansa vihollista vastaan." Hän lähti etsimään valtakunnan ulkoalueita. Hän tarvitsi erikoismetalleja: stupan huipun, palatsin ja portin metallit, arkun naulat, siunatun krisin ja monia muita erikoisresursseja. Kaikki nämä metallit kerättiin talteen, joten hän takoi taikamiekkansa, Faa-Fuun², oikeiden rituaalien mukaan. Hänen maaginen Faa-Fuun oli vahvempi kuin mikään muu miekka.

Phaen jatkoi matkaansa, hautausmaalta hän löysi kuolleen raskaana olevan naisen ruumiin. Mantroillaan hän hallitsi hänen mieltään ja poisti sikiön kohdustaan. Hän otti itkevän lapsen syliinsä ja kastoi tämän hengen Kuman ThongiksiXNUMX. Kuman Thong vierellään hän kutsui neljän muun haudan henget palvelemaan häntä. Näiden henkien avulla Khun Phaen osoittautuisi voittamattomaksi missä tahansa taistelussa.

Lopulta Khun Phaen etsi toista hevosta, joka oli voimakkaampi kuin kaikki muut. Sitten hän tapasi kauppiaan, jolla oli hevonen, joka vastasi täsmälleen pyhiä kirjoituksia. Hän kutsui tätä hevosta Sie-Mok⁴. Phaen oli erittäin tyytyväinen: "Vihdoin voin kostaa Khun Changille. Otan Wanthongin mukaani. Joka tulee minun jälkeeni, voin ottaa kenet tahansa, viisituhatta miestä."

Khun Phaen astuu Khun Changin taloon

Muutaman kuukauden kuluttua Khun Phaen palasi Suphaniin, sinä iltana hän ryösti Wanthonginsa takaisin. Oli yö, kun hän seisoi Khun Changin talon laidalla. Khun Phaen käytti henkeään, taikuuttaan ja mantrojaan tuudittaakseen asukkaat uneen ja salliakseen hänen vapaan pääsyn.

Edes talon haamut eivät voineet vastustaa. Näkemättä hän hiipi talon läpi ja pysähtyi ovelle. Siellä hän näki kauniin naisen valehtelevan: "Tämä ei ole Wanthong, mutta se voisi melkein olla sisko". Hän näki, että hän oli vielä nuori eikä ollut koskaan ollut läheinen miehen kanssa. Hän lausui mantran miellyttääkseen häntä ja herätti hänet: "Kosketin ja suutelin vartaloasi, luulin sinun olevan minun Wanthongini. Missä hän on? Älä pelkää". "Mikä vitsi. Sinulla on väärä nainen. Nimeni on Kaeo Kiriya⁵ ja olen Sukhothain kuvernöörin tytär. Isäni on Khun Changin ystävä. Minut on lainattu, koska isä ei pysty maksamaan maksamattomia velkojaan." Phaen sanoi sitten, että hän voisi helposti ostaa hänet ilmaiseksi, ja sitten flirttailee hänen kanssaan. Tuuliruusu, kukat levittivät itiöitä... Phaen antoi hänelle timanttisormuksen ja vannoi, että hän tulisi takaisin hänen luokseen, mutta nyt hänen oli löydettävä ensin Wanthongin. Kaeo Kiriya osoitti tuoreen miehensä oikeaan makuuhuoneeseen.

Miekka valmiina hän astui makuuhuoneeseen. Siellä Wanthong makasi Khun Changin sylissä. Phaen raivostui ja nosti miekkansa repiäkseen hänet palasiksi. Hänen Kuman Thongnsa pysäytti hänet: ”Älä tapa hänen isäänsä, vaan tuo hänelle häpeää ja nöyryytystä. Jos tapat hänet, jumalat varmasti huolehtivat siitä, että sinut jää kiinni." Phaen rauhoittuu ja katsoo Wanthongia: "Voi Wanthongi, mikä sääli, että annoit pois kunniasi. Olet kuin jalokivi apinan käsissä. Haluaisin pilkkoa sinut tuhanteen osaan. Voi sääli, että perverssi on jo koskettanut sinua." Hän tarttui Khun Changin päähän: "Helvetin kaljulla päälläsi jätät jopa kirput nälkäisiksi" ja piirsi sitten kaikenlaisia ​​villieläimiä Changin kasvoille. Phaen herätti Wanthonginsa ja kysyi häneltä, miksi tämä ei ollut pysynyt uskollisena hänelle. Sitten hän sanoi: "Soita mitä haluat, minulla ei ole pelkoa. Se johtuu aina siitä, että syytät vain minua. Olet niin uskomattoman täynnä itseäsi! Yritin estää Changia rakastamasta minua. Hän on ruma kaveri ja se, mitä hän teki minulle, on täysin törkeää. Olin häpeissäni, koska sinä – mieheni – ei voinut vähempää välittää siitä, mitä minulle tapahtui. Olit todella iloinen uudesta vaimosi kanssa. Ja nyt sinä tulet takaisin hakemaan minua? Varsinkin kun hän on poissa, eikö niin? Janoa haukkoen, tuletko nyt juomaan tästä suosta? Löydänkö sinulle toisen naisen? Kumpaa pidät, siamilaista vai laosilaista?”. "Luuletko, että luovuin sinusta? Rakastan sinua edelleen, vaikka sinua on jo käytetty. Rakkauteni ei ole vähempää. Jos en voi pitää sinua elossa, sitten kuolleena, olen kyllästynyt vastalauseisiisi!" Hän tarttui miekkaansa ja painoi terän naisen kurkkuun.

Sitten hän puhalsi rakkauden mantran hänen kasvoilleen. Wanthong luopui vastarintansa. Hän keräsi vaatteita, koruja ja muita jalokiviä. Rakkausmantra menetti osan voimastaan, ja se sai hänet jättämään muistiinpanon, jossa kerrottiin, että Khun Phaen oli vienyt hänet metsään. Hän katseli kauniita kasveja ympäri taloa, hän ei halunnut jättää niitä taakseen. Kyynel vierähti hänen poskelleen. "Älä itke Wanthongia, näet tarpeeksi kauniita asioita viidakossa". Khun Phaen nosti Wanthongin hevosensa selkään ja laukkahti pois. Wathongin täytyi pitää tiukasti kiinni miehestään, jotta se ei liukuisi hevoselta. Syvällä viidakossa pariskunta nautti vaikuttavasta luonnosta. Hitaasti hänen rakkautensa Khun Phaeniin palasi ja he rakastelivat suuren banianpuun alla. Sitten epäilys palasi hieman: "Katso nyt minua erämaassa, eläinten keskellä. Voinko käsitellä sitä? On selvää, että Phaen rakastaa minua, enkä voi sivuuttaa sitä. Mutta miten ihmeessä minun pitäisi elää näin luonnossa? Khun Changin kanssa minulla oli katto pääni päällä, hän piti minusta hyvää huolta, elämä oli helppoa... Täällä minulla on vain tähtitaivas yläpuolellani. Voi sitä onnettomuutta, että synnyin naiseksi! Kunpa olisin ollut vahvempi. Hyvä puoleni on paras koko maassa, mutta huonoimpia puoliani ei voi verrata." Hän laittoi kätensä Phaenin ympärille ja itki. Hän nukahti kasvot täynnä kyyneleitä.

Khun Chang herää

Khun Chang heräsi unestaan ​​ja näki, että hänen kasvonsa olivat täysin tahriintuneet. Se sai hänet erittäin vihaiseksi. Hän luki Wanthongin jättämän kirjeen ja käski välittömästi palvelijoitaan järjestämään viisisataa palkkasoturia. Elefanttinsa selässä hän lähti joukkojen kanssa etsimään Wanhongia. Hän poiki ihmisiä juomalla ja paljon muuta, ja niin puuhakkuri kertoi hänelle, että hän oli todella nähnyt soturin ja naisen kulkevan yhdessä hevosen selässä. Khun Chang oli pian Khun Phaenin kannoilla. Onneksi kummitus Kuman Thong huomasi tämän ja onnistui varoittamaan isäänsä ajoissa.

Khun Phaen leikkasi suuria ruohopaloja ja muutti niistä taikavoimaillaan keihäillä ja keihäillä aseistetuiksi sotureiksi. Hän teki Wanthongin näkymättömäksi ja piilotti hänet. Hän teki itsensä loukkaamattomaksi kaikkia aseita vastaan. Osapuolet kohtasivat ja syntyi iso riita. Kukaan ei kuitenkaan voinut aiheuttaa yhtään haavaa Khun Phaeniin ja Khun Changin miehet pakenivat. Myös Changin norsu panikoi, Chang menetti tasapainonsa, kaatui ja kiertyi suoraan orjantappurakasvien joukkoon. Vaatteet repeytyivät hänen ruumiistaan, naarmuja, verta. Hän näytti siltä, ​​että tiikeri oli tarttunut häneen. Phaen ja Wanthong käyttivät hyväkseen kaaosta ja katosivat syvemmälle viidakkoon. Siellä he löysivät rauhan ja pariskunta sai uida ja nauttia toisistaan. Yö tuli ja Phaen kuvaili runollisesti kaikkea viidakon kauneutta.

Khun Chang syytti Khun Phaenia kapinasta

Chang halusi kostaa ja palasi Ayuttayaan. Hän ilmoitti kuninkaalle, että Khun Phaen oli varastanut häneltä vaimonsa ja kultavuoren ja johti nyt satojen rosvojen armeijaa. "Khun Phaen vangitsi minut ja hakkasi minut, hän antoi minun elää palatakseni pääkaupunkiin, jotta voisin välittää viestin. Hän ilmoittaa Hänen korkeutelleen, että hän voittaa sinut norsujen kaksintaistelussa ja tekee itsestään valtakunnan hallitsijan." Kuningas epäili tarinaa ja määräsi kaksi vanhempaa upseeria - myös Khun Phaenin ystäviä - kuulemaan tarinan toisen puolen. He onnistuivat jäljittämään Khun Phaenin, jotta Khun Phaen saattoi kertoa mitä oli tapahtunut. Phaen kuitenkin kieltäytyi palaamasta palatsiin kuninkaan pelossa. Khun Phaen ja Wanthong leimattiin siksi pakolaisiksi.

Jatkuu…

¹ Phaen (แผน, Phěn), suunnitelma tai kaavio.

² Faa-Fuun (ฟ้าฟื้น, Fáa Fúun), "taivaan herättäjä" tai "mölyttävä taivaallinen ilma".

³ Kuman Thong (กุมารทอง, Kòe-man Thong), "Golden Boy" tai "Golden Son".

⁴ Sie-Mok (สีหมอก, Sǐe-Mòk), 'Sumun väri' tai 'väri harmaa'.

⁵ Kaeo Kiriya (แก้วกิริยา, Kêw Kìe-ríe-yaa), "Splendid Behavior".