Klassinen tarina. Hyvä ja paha, pelko, kosto, rakkaus, uskottomuus, mustasukkaisuus, taikuus ja loitsuja. Pitkä tarina, joten ota aikaa…
Hän on rikas mies, mutta hyvin onneton, koska hänen nimensä on No. Hänellä on kaikki mitä haluaa, mutta ei lapsia. Eräänä päivänä hän katsoo hedelmätarhansa banaaneja ja sanoo: 'Se on kauden ensimmäinen hedelmä. Ne ovat kauniita. vien heidät temppeliin; silloin jumalat varmasti vastaavat rukoukseeni.
Seuraavana vuonna Neestä tuli tyttären isä. Sitä seuraavana vuonna uudestaan ja uudestaan, ja kahdentoista vuoden kuluttua hänellä oli kaksitoista tytärtä. Vuodet seuraavat toisiaan ja Neestä tulee onnellisempi kuin koskaan. Hänen palvelijansa lähtevät, hänen tulonsa vähenevät ja Nee menee konkurssiin. Pirullisesti hän vie tyttärensä metsään ja jättää heidät sinne kuolemaan.
Kaksitoista tyttöä vaeltelee metsässä. Onneksi jumalat ovat myötätuntoisia ja suojelevat heitä tuhannelta ja yhdeltä vaaralta. Lopulta he johdattivat heidät ihmissyöjä Sônthâmanin (1) kotiin. Vanha noita-kannibaali ottaa ihmisen muodon ja ottaa vastaan hämmästyneet tytöt. Rauhoittaa heitä ja lopulta nauttii heidän luottamuksestaan; hän ottaa heidät kotiinsa ja välittää heistä omistautuneesti.
Vuodet kuluvat. He asuvat yhdessä ja onnellisina. Mutta eräänä päivänä vanhin sisko tulee taloon ja huutaa sisarilleen: "Kuule, meidän on pelastettava itsemme, ja heti!" Toinen sisko huutaa "Mitä tarkoitat?" ja kolmas sisar "Mitä tapahtui?" Sitten vanhin sisko huutaa "Hyväntekijämme on kannibaali!" Mutta sitten kaikki tytöt huutavat "Ei voi". Lopeta tuo hölynpöly. Älä kiusaa meitä sillä tavalla!
Ensimmäinen sisar "Minä sanon teille, en vitsaile." Kymmenes sisko "Jos hän todella olisi kannibaali, hän olisi syönyt meidät kauan sitten." Yhdeksäs sisar sanoo: "Hän on niin hyvä ja suloinen meille." Ja ensimmäinen sisar taas 'OK, mutta tule katsomaan itse...' Kaikki ryntäävät puutarhaan ja maassa, syrjäisessä nurkassa, he löytävät kuolleiden lehtien alta kasan luita ja ihmisnahkaa, kauhean jäänteitä. banketti…
He pelkäävät hyvin, mutta voivat hallita tunteitaan ja kiinnittää erityistä huomiota hyväntekijänsä käyttäytymiseen. Kaikki hänen toimintansa täyttävät heidät pelolla, ja jonain päivänä he eivät enää voi hillitä itseään ja paeta metsään. He ovat hänelle kiitollisia, mutta eivät voi enää sietää tätä elämää.
Mutta naisia on ikävä...
Vanha kannibaali, joka rakastaa ihmistyttöjä, ei kestä heidän poissaoloaan ja lähtee etsimään heitä. Peloissaan tytöt piiloutuvat aina kun mahdollista: villinorsujen taakse, jotka pyytävät heitä olemaan pettämättä piilopaikkaansa. Elefantit säälivät näitä köyhiä ihmisolentoja ja vastaavat epäselvästi kannibaalin kysymyksiin. Tytöt pelastuvat hetkeksi ja kiirehtivät äkilliseen lentoon.
Mutta kannibaali on kuuma heidän kannoillaan. Epätoivoissaan he piiloutuvat karhujen, tiikerien, hevosten ja härkien kanssa ja piilottavat nuo eläimet suojaan ja lähettävät kannibaalin väärään suuntaan. Väsyneenä ja katkerana hän luovuttaa, palaa kotiinsa ja jatkaa elämäänsä hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Hän ei koskaan anna anteeksi tytöille, jotka vastasivat niin väärin hänen hyvyyteen ja äidilliseen huolenpitoon.
Banyan puu, kuristaja viikuna, ficus benghalensis
Kaksitoista sisarta kävelevät edelleen ajatellen, että heitä ajetaan takaa. He saapuvat Kutara Nakhornin (2) kaupungin rajoille, jossa kuningasta kutsutaan nimellä Rathasit. Sillä hetkellä kuningas lähettää epämuodostuneen orjansa, kypäräperäisen Nang Khomin järvelle hakemaan vettä kylpyltään. Hän lepää suuren banaanipuun alla, kuulee vaimeaa naurua ja hämmästyy nähdessään jumalattaret. Se liikuttaa häntä ja hän juoksee palatsiin kertomaan herralleen siitä oudosta asiasta järven rannalla!
Nang Khomin löytö huvittaa kuningasta ja hän pyytää ministeriä tutkimaan asiaa. ja hän löytää Neen kaksitoista tytärtä! Kun kuningas kuulee heidän tarinansa, hän on pahoillaan; heidän sallitaan asua palatsissa ja hetken kuluttua hän pyytää kaikkia kahtatoista naimisiin hänen kanssaan. Ihmiset ovat iloisia niin monista kauniista kuningattareista ja juhlivat kaksitoista päivää ja yötä. Hyvä uutinen leviää myös naapurimaihin ja monet ihmiset tulevat Kutara Nakhorniin ihailemaan kuningattaria. Kaupungilla menee hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kannibaalin kosto...
Eräänä päivänä metsästyksen jälkeen kuningas löytää hätkähdyttävän kauniin naisen puun alta. Mutta tämä nuori nainen ei ole kukaan muu kuin kannibaali Sônthâman. Hän on kuullut adoptoitujen tyttäriensä seikkailuista ja vannoo kostoa. Hän käyttää taianomaista viehätysvoimaansa ja iskee kuninkaaseen kuin taikuudella. Hän kysyy häneltä, onko hän jo naimisissa ja kutsuu hänet kuningattarekseen…
Tuon oudon naisen saapumisen jälkeen Neen lapsilla ei ole enää rauhaa. Kaikki, mitä he tekevät, ärsyttää kuningasta, joka ei voi enää sietää heidän läsnäoloaan, ja hän ajaa heidät pois palatsistaan. Mutta Sônthâman ei ole tyytyväinen tähän eleeseen ja etsii muuta tapaa rangaista heitä. Hän sanoo olevansa hirveän sairas ja kaikki lääkärin määräämä ei auta. Hämmästyneenä kuningas sanoo tekevänsä mitä tahansa parantaakseen hänet. Ja sitten Sônthâman sanoo hänelle: 'Kolotettu mieheni, paranemiseni ei tarvitse olla kallista, mutta mieluummin kuolisin sata kertaa kuin kysyisin sinulta sitä.'
Hän ei halua rasittaa kuninkaan mieltä, vaan antaa periksi hänen kysymyksiinsä. "Teidän Majesteettinne, tämä on välttämätöntä parantumiseeni: haluan lääkkeeni kahdentoista täällä asuneen sisaren silmät." Ja hän purskahtaa itkuun.
Kuningas on järkyttynyt, mutta koska hän on luvannut, hän ei voi kieltäytyä. Täynnä itsesyytöstä hän käskee viedä kaksitoista sisarta sairaan luo ja vetäytyy huoneisiinsa masentuneena ja syvästi tyytymättömänä itseensä. Sônthâman on iloinen nähdessään kaksitoista sisarta hänen kanssaan; hän tanssii sängyllään ja repii pois onnettomien olentojen silmät.
Vain nuorin, josta hän pitää eniten, menettää vain yhden silmänsä ja "pehmeyteensä" tyytyväinen hän vie tytöt suljettuun metsän luolaan. Heidän katseensa kääntyvät hänen tyttäreensä Kang Riin, joka hallitsee Khocha Pura Nakhornin kaupunkia (2).
Kun kaksitoista onnetonta kuningatarta ajetaan pois, he osoittautuvat raskaaksi. Mutta kurjuudestaan huolimatta he selviävät ja synnyttävät kaksitoista lasta, jotka syövät ne yksitellen. Paitsi kahdestoista sisko; hän ei syö osuuttaan ihmislihasta, vaan paistaa sen ja varastoi sen huolellisesti. Ja kun hänen poikansa syntyy, hän ei tapa häntä, vaan antaa paahdetun lihan yhdelletoista siskolleen ja antaa siten osuutensa yhteisöön.
Paljon kurjuutta ja kärsimystä hän onnistuu pitämään poikansa elossa piilossa olevassa luolassa. Hän pitää hänen läsnäolonsa salassa vanhemmilta siskoltaan. Jälkimmäiset eivät valittaa, koska pikkupoika saa poistua luolasta ja pelastaa siten itsensä etsimällä ruokaa kahdelletoista äidilleen. Näin heidän elämänsä on vähemmän kurjaa ja onnea ja toivoa palaa heidän sydämiinsä.
(Jatkuu)
Kääntäjä, lyhennetty ja toimittanut Erik Kuijpers. Otsikko: Les yeux des douze reines, thai Lisää tietoa. Lähde: Contes et Légendes de Thaïlande; 1954. Kirjailija Jit-Kasem Sibunruang (จิตรเกษม Katso lisää), 1915-2011.
Mainos 1: Tietoja Sônthâmanista, myös Sonthamanista, thai สนธมาร, muualla Sanda Mara, noita-kannibaali, luin, että hän on pakkomielle kauneudesta ja kahdentoista sisaruksen silmistä. Bangkokin Kasetsart-yliopiston sivuilla on PDF-tiedosto (kuvilla) lähes kokonaan thai-kielellä, jonka voit ladata ja avata. Hae Googlesta "ความสวยความงาม" ในการ์ตูนเรื่องนบ่องนา
Mainos 2: Kutara Nakhorn, sanskritia Kutara Nagara, luultavasti Intiassa, Uttar Pradeshissa. Kuningas Rathasit, sanskriti Radasiddhi; ensimmäinen nimi esiintyy Thaimaassa, toista ei löydy. Khocha Pura Nakhorn, sanskritinkielinen Gaja Pura Nagara, luultavasti myös Uttar Pradeshissa.
Harmi, mutta silti tyypillinen paholainen; nimi on tietysti นางสิบสอง, naang sibsong.
Ja se voidaan kääntää "kaksitoista naiseksi". Kiitos vielä tästä tulevasta tarinasarjasta rakas Erik.