Chiang Rai ja pyöräily.…(7)

Mae Saissa on hiljaista...

Kaksi viikkoa sitten pyöräilysarjani jaksossa 6 mainitsin Mae Sain ja Chiang Saenin matkakohteinani. Kirjoitin myös, että etäisyyden vuoksi halusin päästä sinne ennen kuin lämpö ja vuotuinen ilmansaasteet laskeutuvat jälleen tähän kauniiseen maakuntaan.

No, nyt olen ymmärtänyt tämän tarkoituksen. Kahden päivän rauhallisen fyysisen rasituksen jälkeen nousin viime maanantaina, pian auringonnousun jälkeen, ja lähdin pohjoiseen. Matkalla tuntui, että jalat riittävät pitkälle ajomatkalle ja päätin ajaa valtatie 1:tä, jolla ajoin tuolloin, loppuun asti, eli Mae Sain rajanylityspaikkaan. Se ei ole ihanteellisin pyöräilyreitti, varsinkin ensimmäiset 30 km kaupungista varsinkin ensimmäiset XNUMX km päässä varsinkin ensimmäiset XNUMX km:n päässä varsin vilkas ja varsin vilkas päätie, jossa ei ole juurikaan korkeuseroja. Tälle reitille ei muuten ole todellista vaihtoehtoa; ei ainakaan koko reitillä: paikoin voi pyöräillä valtatien rinnalla kylien läpi ja peltojen välissä, mutta se ei oikein auta, jos haluaa tehdä näin pitkän matkan.

Thaimaan pohjoisin rajanylityspaikka; kokonaan suljettuna päivänä, jolloin Myanmarin sotilasvaltaus tapahtui.

Sujuvan ajon jälkeen ajoin Mae Saihin. Se, mikä oli vilkas ja kupliva rajakaupunki Covidia edeltävinä aikoina, osoittautui - "entiseen" verrattuna -paikaksi, jossa useimmat kaupat ja ravintola-alan thaimaalaiset variantit olivat suljettuina, ja kadulla oli vähän ihmisiä. Tiesin, että rajanylityspaikka oli suljettu matkustajaliikenteeltä viime vuoden maaliskuusta lähtien, mutta tavaraliikenne päästettiin läpi tiukoin ehdoin. Siirtymä kuitenkin osoittautui hermeettisesti suljetuksi aidoilla ajoradan päällä. Palattuani Chiang Raihin sain tietää, että Myanmarissa oli sinä päivänä tapahtunut vallankaappaus, ja siksi siirtymä oli kokonaan suljettu. Rahtikuljetukset olivat jälleen mahdollisia myöhemmin tällä viikolla

Sob Ruak, rajajoki, jossa Mae Sai vasemmalla ja Tacilek oikealla.

Aivan silmiinpistävän rajatoimiston – kuvassa vasemmalla – ja kaksi maata yhdistävän sillan vierestä pääsee rajajoelle, Sob Ruakille (kirjoitettu myös "Sop Ruak"). Minun mielestäni "joki" on (liian) vahva sana kapealle purolle Thaimaan puolella Mae Sain ja Myanmarin Tacilekin välillä, mutta sadekaudella se todennäköisesti sisältää hieman enemmän vettä. Näin ollen et näytä saavan paljon muuta kuin märät jalat kahlaamassa maasta toiseen. Se Sob Ruak muuten päätyy Mekongiin 25 km alavirtaan, kuuluisaan Kultaisen kolmion puistoon (kolmen maan piste),

Mae Saissa oli siis vähän tekemistä ja siksi olin pian matkalla takaisin. Ajaessani pois kaupungista suurella huoltoasemalla täydensin nestettä ja energiaa siellä läsnä olevissa 7-Elevenissä ja Amazon Coffeessa. Napsauta polkimia, palaa valtatielle 1, katso äärettömyyttä – ei, ei tietenkään kirjaimellisesti eikä todellakaan mieli nollassa Thaimaan liikenteessä – ja poljet eteenpäin. 130 km kellossa palasin luotettuun tukikohtaani. Siinä oli siis yksi, yksi vielä jäljellä...

Tietä pitkin Mae Chanista Chiang Saeniin. Doi Tung (1400m) etäisyydellä.

Numero 2, Chiang Saen, tekisin viikkoa myöhemmin, eli viime maanantaina. Tämä tarkoitus kirjaimellisesti putosi veteen. Tälle vuodenajalle epätavallista, sade ja ukkosta alkoivat myöhään iltapäivällä sunnuntaina ja jatkuivat myöhään maanantai-iltaan. Välissä oli kuivaa joskus puoli tuntia, ei pidempään. Tiistai olisi jälleen kuiva ja aurinkoinen, ja vilkaisu ikkunasta tiistaiaamuna vahvisti ennustuksen toteutuvan. 15 astetta klo 08 ja iltapäivällä ennustettiin 22 astetta. Upea sää tien päälle!

Ensimmäiset kilometrit eivät olleet helppoja. Viimeisen puolentoista päivän masennuksen seurauksena oli aluksi voimakas tuuli, joka oli täynnä päätäni. Hollannin poldereilla se on jokapäiväistä työtä, mutta Thaimaassa pyöräilyä joudun harvoin huomioimaan merkityksellisen tuulen. Onneksi tuuli väheni sinä aamuna ja tietysti minulla oli mahdollisuus saada se mukanani paluumatkalla.

Runsaan sateen ansiosta luonto oli ihanan virkistynyt. Vihreä oli taas vihreä, kaikki pöly oli pesty pois ja ilma oli myös pesty puhtaaksi, jolloin matkan varrella oli kauniit näkymät. Se "matkalla" oli reitti Chiang Rai – Mae Chan – Chiang Saen, lyhin ja samalla tasaisin reitti.

Mekong Chiang Saenissa. Vesi on ollut korkeammalla...

Chiang Saenissa kävin ensin katsomassa mahtavaa Mekongia, kuvaa, joka ei koskaan kyllästy minua ja josta olen aina vaikuttunut. Kolme kuukautta sadekauden jälkeen vedenpinta on paljon alempi kuin odotin. Epäilen, että Kiinan padot, edelleen ylävirtaan, ovat osansa tässä.

Thaimaan matkailun lähes nollaan vähenemisen seuraukset ovat vähemmän näkyviä Chiang Saenin kaupungissa kuin todellisissa turistien "hotspoteissa". Monet turistit vierailivat Kultaisessa kolmiossa, joka sijaitsee samalla alueella vain 10 km pohjoiseen, mutta eivät koskaan vierailleet itse kaupungissa. Majoitusta on siis saatavilla vain rajoitetusti, ja kaupat/ravintolat jne. on suunnattu lähes kokonaan siellä ja sen välittömässä läheisyydessä asuvalle väestölle. Silti se on enemmän kuin vierailun arvoinen, koska se on kaunis sijainti Mekongilla ja - ainakin minun mielestäni - aito ja rento ilmapiiri. Chiang Saenilla on myös rikas historia, joka ulottuu kauas ajassa taaksepäin - se on yksi nykypäivän Thaimaan vanhimmista kaupungeista - josta löytyy paljon, etenkin vanhan kaupungin muurien sisäpuolelta. Nämä muurit, joiden ulkopuolella on vallihauta, kulkevat tilavassa puoliympyrässä Mekongin alussa ja lopussa ja rajaavat siten kaupungin historiallisen vanhan osan.

Osa Chiang Saenin vanhaa kaupunginmuuria täällä Mekongilla.

Pyöräillessäni Chiang Saenista Mekongin kanssa oikealla puolellani ja edelleen hyvässä kunnossa päätän pyöräillä Kultaisen kolmion puistoon, rajakolmioon, jossa Thaimaa, Myanmar ja Laos kohtaavat. Olin käynyt siellä useita kertoja aiemmin, mutta en koskaan pyörällä. Tiesin, että matkaa oli vajaat 10 km – no, se oli tehtävä. Se sijaitsee lähellä Ban Sob Ruakia, joka on nimetty siellä Mekongiin virtaavan rajajoen mukaan.

Kolmen maan piste, kultainen kolmio.

Ennen kuin Covid teki itsensä tunnetuksi, tämä oli erittäin vilkas turistikohde, jonka harvat Pohjois-Thaimaan vierailijat ohittivat ja joka oli säännöllinen esine lähes kaikilla järjestetyillä matkoilla ja alueellisilla retkillä. Nyt se tarjoaa autioituneen näkymän suljetuista kaupoista, ravintoloista ja hotelleista ja vain satunnaisesta vierailijasta – joka katoaa nopeasti paikan aution vaikutelman ja siitä johtuvan masentavan tunnelman vuoksi.

Niin minäkin; muutaman kuvan ottamisen jälkeen painan polkimia takaisin ja aloitan matkan takaisin. Chang Saenin kautta takaisin Mae Chaniin, pysähdyimme siellä kaivattua kofeiiniannosta varten ja jatkamme Chiang Raihin. Näyttää siltä, ​​että olen hieman venyttänyt suunniteltua kantamaa, koska kun katson laskuriani, huomaan, että olen polkenut yhdessä 146 km.

Huomenna jätän pyörän, jos ei haittaa.....

Kultainen kolmio: buddhalainen temppeli kauniisti tyylitellyllä laivalla.