Mia Noi -ilmiö Thaimaassa

Tämä Mia Noin (konjunktio, toinen vaimo, rakastajatar) ilmiö on levinnyt thaimaalaisen yhteiskunnan kaikille tasoille. Eri medioista löytyy tarinoita yhteiskunnan tärkeistä miehistä, joilla on useita vaimoja.

Tämä ilmiö aiheutti kuitenkin paljon (oikeutettua) kritiikkiä länsimaissa. Tämän perusteella prinssi Svasti Sobhon lähetti vuonna 1913 muistion yksiavioisuuden sisällyttämisestä lakiin vastatakseen ulkomailta tulevaan kritiikkiin. Vaikka Rama VI oli eri mieltä, uutta lakia ei hyväksytty. Lisäksi Rama VI lähinnä ympäröi itsensä nuorilla miehillä ja se oli enemmän kuninkaallinen lausunto!

Thaimaa muutti lakejaan vasta 1932, ja useamman kuin yhden vaimon pitämisestä tuli sen seurauksena laitonta. Muodollisesti tämä on "laitonta", mutta käytännössä se on kurittomampaa. Se ei kuitenkaan ole enää vain varakkaiden tai ylemmän luokan etuoikeus. Niin kauan kuin mies hoitaa vaimoaan (mia luang) ja lapsia, hän suostuu, joskus vastahakoisesti. Parempi kuin jäädä yksin lasten kanssa. Mia noi voi sitten huolehtia miehestä. Kuitenkin, jos mia noi saa enemmän rahaa kuin hän, tuli räjähtää! Monissa thaimaalaisissa saippuaoopperoissa ja yhteiskunnassa asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia ​​kuin tässä kuvataan. Tunnettu ilmaisu on siksi: "Tämä tehdään yleensä "hiipillä", vaikka thaimaalainen viiniköynnös yleensä tietää näistä asioista kauan ennen lehdistöä."

Aiemmin useamman kuin yhden vaimon omistaminen oli erilaista useista syistä. Tämä on tarina, jonka poika kertoi.

Nuorena opin tuntemaan kiinalaisen yhteisön ajatukset useammasta kuin yhdestä vaimosta. Tämä paljastus ei tullut mieheltä, vaan kiinalaiselta vuokraemäältämme.

Asuessani Bangkokissa huomasin, että vuokranantajamme oli vuokranantajamme mia noi, koska hän kertoi minulle. Hän oli tuolloin neljäkymmentäviisi ja hänen miehensä viisikymmentä. He olivat olleet yhdessä 21 vuotta. Se ei vaikuttanut seikkailulta vuokranantajaltamme, hänen ensimmäisen vaimonsa kustannuksella.

Madame Chao kertoi nauraen minulle, että hänen miehensä, joka oli hyvä kiinalainen poika, joutui perinteen mukaan suostumaan vanhempiensa vaimon valintaan. Hänen ensimmäisen vaimonsa isä ja hänen isänsä olivat vanhoja ystäviä. He olivat sopineet, että jos toisella olisi poika ja toisella tytär, he menivät naimisiin perheen ja kunniallisten yritysten yhdistämiseksi.

Tällaisissa tapauksissa nuoria miehiä ja naisia ​​ei kuulla tästä asiasta, eikä konfutselainen etiikka anna lapsille oikeutta kieltäytyä. Vuokraemäntäni kertoi tämän tarinan huumorilla.

”Mieheni tiesi siis 8-vuotiaana, että hän menisi naimisiin helmikauppiaan tyttären kanssa, joka asui samalla kadulla. Hänen isänsä oli timanttikauppias. Joten voit nähdä, että se sopi hyvin molemmille perheille. "Mutta rakastivatko he toisiaan?" kysyin

Kiinalainen yhteiskunta on erilainen. Se ei ole tärkein asia miehen ja vaimon välillä. Mieheni ensimmäinen velvollisuus oli isäänsä ja äitiään kohtaan. He antoivat hänelle ruokaa ja koulutusta. Hänen velvollisuutensa oli noudattaa heidän toiveitaan perheen hyväksi."

"Mutta entä hänen oma onnensa?"

"Miksi hän ei olisi ollut onnellinen? Hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi ja paljon enemmän kuin monilla muilla ihmisillä. Joskus ihmettelen kulttuureja, joiden mielestä "romanttinen" rakkaus on ainoa todellinen onni. Jos miehelläni ei olisi ollut hyvää ruokaa ja hyvää koulutusta, olisiko romanttinen rakkaus tehnyt hänet onnelliseksi?"

”Perheelläni oli juuri tarpeeksi rahaa elättääkseen meidät. Olimme räätäliä. Ei missään niin rikas tai tärkeä kuin mieheni perhe.

”Minua lähetettiin kiinalaiseen kouluun kahdeksaksi vuodeksi ja olin erittäin onnekas, että koulutusta oli niin paljon. Isäni oli varsin valistunut. Hän uskoi, että koulutetut tyttäret olivat paljon arvokkaampia kuin vain kauniit naiset. Mutta olen tyytyväinen tilanteeseeni, koska se on nyt aivan kuten muutkin ihmiset, joiden kanssa elän.

Lähde: Pattaya Mail