Daniel Brouchebourde, ranskalais-flaamilainen siamilaisen hovin palveluksessa

Kuningas Narai

Historiallisesti suuret alueet nykyisellä Ranskan tasavallan äärimmäisellä luoteisalueella kuuluivat aikoinaan Alamaille, ei niin kauan sitten. Etelä-Flanderi tai Ranskan Flanderi, Artois ja Picardie sekä voimakkaat kaupungit kuten Lille (Lille), Atrecht (Arras) ja Cambrai (Cambrai) olivat aikoinaan jalokiviä seitsemäntoista maakunnan kruunussa. Tältä alueelta tuli 17-luvun viimeisellä puoliskolla^e luvulla nyt kokonaan unohdettu Daniel Brouchebourde, mies, joka oli kahden siamilaisen kuninkaan henkilökohtainen lääkäri.

Siamin kuningas Narai vuosilta 1656-1688 Ayutthaya ruled on houkutellut ulkomaalaisia ​​lähes koko hallituskautensa ajan. Persialaiset palkkasoturit nostivat hänet valtaan, hän toivotti tervetulleeksi Kambodžasta karkotetut englantilaiset kauppiaat ja käski heidät perustamaan Itä-Intian yhtiön kauppapaikan, ja oli yleisesti tiedossa, että ranskamielinen kreikkalainen juonittelija Constantine Paulkhon oli hänen pääneuvonantajansa. Sillä toisella on väliä Farang kuten portugalilaiset, espanjalaiset ja erityisesti Dutch East India Companyn (VOC) hollantilaiset näkivät tapahtuvan surulla. Jälkeen VOC Taivutettuaan lihaksiaan ja estettyään Chao Phrayan sota-aluksilla, Narai tajusi, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää hollantilaiset ystävällisissä olosuhteissa. Kun VOC:n ja kuninkaan väliset suhteet olivat parantuneet, hän pyysi säännöllisesti VOC:ta lähettämään hänelle ammattilaisia, jotka voisivat auttaa häntä länsimaisella asiantuntemuksellaan. Esimerkiksi vuonna 1668 VOC lähetti a pino (tykkimies) ja yksi kuorentekijä siamilaiseen tuomioistuimeen. Seuraavina vuosina Bataviasta Ayutthayaan seurasivat mm. emalointi, kultaseppä ja rakennusmestari.

Ranskan joukkojen piiritys Bangkokissa 1688

Vuonna 1672 Daniel Brouchebourde, ranskalais-flaamilainen mies, nimitettiin Siamin kuninkaan henkilökohtaiseksi lääkäriksi. Jonkin aikaa hän oli työskennellyt kirurgi-kirurgina Sedanissa, Koillis-Ranskan kaupungissa, ennen kuin hän aloitti työskentelyn laivanlääkärinä VOC:n Amsterdamin kamarissa noin vuonna 1655. Ehkä hän oli protestantti, ehkä hugenotti, joka oli hakenut suojaa Yhdistyneistä provinsseista sen jälkeen, kun Ranskan kuningas Ludvig XIV käynnisti kampanjan muutama vuosi aiemmin pakottaakseen protestantit takaisin Rooman lammastarhaan. Nimi Brouchebourde viittaa luultavasti Broekburgiin, paikkaan lähellä Dunkerquea, ja tämä vain vahvistaa tätä teesiä, koska Broekburg, joka oli Ranskan ja Espanjan peräkkäissodan etulinjassa, oli tuolloin ollut Orangen kaupunginhaltija William II:n puolella. Vuodesta 1659 lähtien Brouchebourde oli VOC:n pääkirurgi Nakhon Sithammaratissa ja oli naimisissa siamilaisen kanssa. Vähän ennen vuotta 1669 hän muutti vaimonsa kanssa Ayutthayaan. Hänen taitonsa lääkärinä tunkeutuivat pian hovipiireihin, ja kun hän oli hoitanut menestyksekkäästi muutamia hoviherroja, kuningas Narai kysyi Batavian VOC:lta, voisiko hän lainata lääkäriä. Pyyntö, jonka Batavian VOC-johto otti mielellään vastaan, sillä sujuvasti siamia puhuva työntekijä, joka asui korkeimman oikeuden piirissä, oli aina mukava bonus…

Daniel onnistui nopeasti saamaan hallitsijan luottamuksen. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä osallistumasta - ehkä vastoin tahtoaan - siihen, mikä myöhemmin tunnetaan Thaimaan historiankirjoissa nimellä Vuoden 1688 vallankumous'. Tuona vuonna kuninkaan terveys heikkeni, ja ranskalaiset yrittivät Paulkhonin kannustamana hyödyntää syntyvää valtatyhjiötä ja laajentaa valtapohjaansa lähettämällä joukkoja ja miehittämällä linnoitukset Bangkokissa ja Merguissa. Useita siamilainen huomattavat, joita johtivat vaikutusvaltainen hoviherra Phetracha, kuninkaallisen norsujen rykmentin kapteeni ja prinsessa Si Suphan, kuninkaan sisarpuoli, pitivät tätä hyökkäyksenä Siamin suvereniteettiin ja teurastivat Paulkhonin ja joukon hänen siamilaisia ​​liittolaisiaan, mukaan lukien prinssit Mom Pi, Noi ja Aphaitot pois tieltä. Ranskalaisista tuli manu militari kutsuttiin järjestykseen ja pakottivat joukkonsa lähtemään maasta. Tällä tavalla Phetracha pystyi Narain kuoleman jälkeen nousemaan valtaistuimelle ilman suurta vastustusta.

VOC-lähteiden mukaan Daniel näyttää olevan henkilö, jolla ei ollut merkittävää roolia vuoden 1688 perustuslaillisessa kriisissä, vaan länsimaalaisena, johon kaikki osapuolet luottivat ja jota arvostivat aikana, jolloin lähes kaikkia länsimaisia ​​epäiltiin. Ranskalaiset lähteet menevät kuitenkin täysin toiseen suuntaan. Siellä Daniel Brouchebourde on juonittelija, joka oli yhdessä hollantilaisten kanssa seurustelussa Phetrachan kanssa. VOC-lääkäri ei vain selvinnyt vahingoittumattomana vuoden 1688 kriisistä, vaan jopa selviytyi tästä sisäisestä konfliktista vahvistuneena. Kuningas Phetracha jopa myönsi hänelle kunnianimen kiitoksena tehdyistä palveluksista  Okphra Phaetosot. Hän kuoli Ayutthayassa vuonna 1697. Hän jätti huomattavan 1.582 guldenin perinnön. Perintö, joka - Siamin lain mukaan - meni Siamin kruunulle. Danielsin perilliset olivat kaikki syntyneitä yhdistyneistä naisista ja siksi he liittyivät yhteen, joten heidän täytyi noudattaa yhdistettyä oikeuskäytäntöä.

Kuningas Narai

Hänen vanhin poikansa Mozes ei ollut vain seurannut Danielsin jalanjälkiä ja työskennellyt hovilääkärinä, vaan hänellä oli myös tuottoisa sivutyö. Vuodesta 1688 lähtien hän oli kolmen vuoden ajan Ayutthayan VOC-tehtaan kirjanpitäjä. Vuosina 1690-1691, kun hänen kolmivuotinen sopimuksensa VOC:n kanssa oli umpeutunut, Pieter Van den Hoorn, VOC:n silloinen pääkauppias Siamissa, halusi jatkaa sitä. Mooses oli tehnyt itsestään VOC:lle korvaamattoman tulkkina ja välittäjänä. Tämä oli kuitenkin vastoin Mooseksen tahtoa ja johti kiihkeään konfliktiin, jossa Van den Hoorn uhkasi karkottaa lääkärin Bataviaan. Daniel ja Mooses kääntyvät sitten Phraklangin puoleen, joka vastaa yhteyksistä ulkomaalaisten kanssa, saadakseen suojelua. Phraklang ilmoitti VOC:lle, että Mooses ei vain syntynyt Siamissa siamilaisesta naisesta, vaan oli myös yksi kuninkaan henkilökohtaisista lääkäreistä ja oli siksi siamilainen alamainen. VOC:lle oli nyt jopa selvää, että Brouchebourdes saattoi luottaa korkeaan suojeluun… Koska perheestä oli kiistatonta hyötyä VOC:lle, ei kestänyt kauan, ennen kuin laskokset silitettiin ja vuodesta 1709 Mooses sai kuukausipalkkaa. 30 guldenin VOC hänen palkkioksiuskollisuusyhtiölle…

Toinen poika, Paulus Brouchebourde, oli myös tuomioistuimen ja VOC:n palveluksessa apulaislääkärinä. Vuonna 1692 hän pyysi pääkauppias Joannes van Wagensveltin kautta ylennystä kirurgiksi. Pyyntö, jota VOC kieltäytyi noudattamasta tuntemattomista syistä. Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1694 lopussa, Paulus ilmoitti VOC:lle jättävänsä palveluksen. Hän ryhtyi kapteeniksi siamilaiseen laivastoon ja sai aluksen komennon, jolla hän purjehti muun muassa Intiaan.

Danielin kolmas poika, Pieter, oli Toinen Taelman tai VOC:n tulkki. Hän sai dramaattisen lopun vuonna 1713. Tuona vuonna siamilaiset viranomaiset havaitsivat, että VOC ei ollut vain suojellut muutamia oopiumin kauppiaita, vaan että oopiumia käytiin kauppaa myös VOC-tehtaan välittömässä läheisyydessä. Tämän oopiumihökkelin ratsian aikana Pieter Brouchebourden tappoivat miehet, jotka olivat kruununprinssi Phonin, myöhemmin kuninkaan Borommakotin, palveluksessa. Kostona mahdollisesta VOC-osuudesta siamilaiset jäädyttivät kaiken VOC-kaupan imperiumissa kahdeksi kuukaudeksi. Dirck Blom, VOC:n silloinen pääkauppias Ayutthayassa, syytti Peterinhuolimaton käytös'...

Tiedetään, että Mozes Brouchebourdella oli kaksi poikaa avioliitosta monen naisen kanssa. Philemonista ei ole säilynyt muita asiakirjoja kuin maininta Siamilaisen tuomioistuimen lääkärinä. Hänen veljensä Jeremias Brouchebourde on jättänyt jälkiä. Vuodelta 1711 peräisin oleva kirje osoittaa, että hän oli VOC:n palveluksessa ja että hänen toivottiin alkavan pian työskennellä heille tulkina. Ei yllättävää, sillä kokemukset osoittavat, että Jeremias puhui hollannin lisäksi siamia, maania, ranskaa ja portugalia. Kun isä Mooses kuoli vuonna 1724, Jeremias seurasi häntä kuninkaan henkilökohtaisena lääkärinä. Jeremias pyysi VOC:ta maksamaan hänelle, aivan kuten hänen isänsä, mutta pääkauppias Prageman ilmoitti Batavian kenraalikuvernöörille, että hän epäili, voisiko Jeremias merkitä paljon VOC:lle, minkä jälkeen hänen pyyntönsä hylättiin välittömästi.

Viimeinen maininta näistä veljistä on vuodelta 1732. Tuona vuonna he vetosivat VOC:iin, jotta he lähettäisivät pääkirurginsa Bataviasta, kun kävi ilmi, etteivät he pystyneet parantamaan parantumattomasti sairasta kuningas Thai Sa. Ilmeisesti he eivät enää kuuluneet hallitsijan lääkäreiden suosikkeihin, koska veljet valittivat, että hän oli liian sekaantunut vietnamilaisten ja kiinalaisten pukujen kanssa...

Brouchebourdes katosivat historian sumuihin, mutta ehkä tämän yritteliäs lääkärin jälkeläisiä elää vieläkin Thaimaassa... Vuonna 1990 Dhiravat na Pombejra kirjoitti mielenkiintoisen paperi Danielista ja hänen jälkeläisistään.